sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lomalla 3/3

Viimesimmäsä lomapostauksesa taijettiin olla vielä Tanskan puolella, mutta Tanskasta tosiaanki noustiin vielä Ruotsin puolella jonku matkaa pohjosta kohti ja sieltä Norjaan.
Oslo oli ihan ensimmäisten pysähyspaikkojen listalla Norjan puolella. Oli sunnuntai päivä ku Oslosa oltiin, jotenka luonnollisesti sielä oli paikat kiinni ja väki oli nauttimasa lämpimästä, ehkä jopa kuumastaki aurinkoisesta kesäpäivästä :)


Oslosta määränpää oli epävarma. Ja totta ihimeesä mää aukasin suuni että Holmenkollenille tietenki, ku mäkihyppytorni näky jo Osloon! Ja tahtoni sain läpi, matka jatku Oslosta Holmenkollenille!



talviolympialaiset 1952
voitte kuvitella kuin haltioisani olin ku pääsin Holmenkollenille. Ja myöhemmin ku tarkistin, niin Holmenkollenin mäkiennätys 141m on itävaltalaisen Andreas Koflerin nimisä ja Lahesta tuotuna mulla on muuten sen nimmariki!

Oslo kuvattuna Holmenkollenilta
näköalat Holmenkollenilta oli huikeat! Voin kuvitella mitä ne on vielä tuolta hyppyrimäestä, puomilta katottuna hyppääjän silimin. Oslosta noustiin heti reippaasti tosi mutkasta, mutta hyväkuntosta tietä aina vain ylöspäin ja ylöspäin, mietittiin siinä vain että miten ne talvella pitää tuon tien ajokunnosa kisojen aikana..


No, Holmenkollenikin jäi taakse ku matka jatku. Siitä reissusta on jo sen verran aikaa että pitää oikein muistelemalla muistella että mitä kaikkia sielä sitte tapahtukaan :D ois kannattanu ehkä heti seuraavalla viikolla tehä kaikki postaukset...

Norjan puolella ajettiin monenlaisia teitä. Ruotsin puolella ku ajettiin kolmesta viiteen kaistaan olevia moottoriteitä, Norjasa mentiin hirvittävän kapeita ja mutkasia teitä. Ja norjalaiset on aivan hirveitä ajamaan autolla! Jos joku on menosa joskus tulevaisuuesa Norjaan, nii mää annan yhen varotuksen sanan. Norjalaiset rekkakuskit on aivan hulluja! Ne ajaa tuhatta ja sataa, ne huuattaa eellä menevälle ja ajaa ihan auton peräsä kiinni. Niillä ei oo järkiä yhtään pääsä. Sama juttu jos ne tulee vastaan pikkusilla ja mutkasilla teillä, ei ne yhtään hiljennä vauhtia. Oli pyhä tai arki, mutta norjalaiset on tien päällä liikenteesä.

Mutta sitte taas ku tarpeeksi korkialle merenpinnasta noustiin, ja tuli liki kolmen metrin lumipenkat tien varrelle nii sielä liikenne kummasti hiljeni :D



lämpötilaki putos aika nopiaa reilusti sen kymmenen astetta mitä korkiammalle mentiin. Niistä valtavista lumipenkoista en saanu kuvaa mikä oli vähä harmi, mutta totuus on, että tuolla reissulla, me nähtiin moninkertasesti enemmän lunta, kuin mitä täälä oli koko talvena!

Maisemat Norjasa on kyllä sanoinkuvaamattoman mahtavat. Ja ne ei niinkö loppunu koskaan, aina tuli vain lisää ihailtavia maisemia. On tää luonto nii ihmeellistä :)




vesi oli puhasta!

kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa! Ei siinä voinu ku ihmetellä miten kaunista sielä oli. Eikä nuita maisemia voi sanoin kuvata, ne pitää kokea. Eikä ne kuvisakaan näytä miltään, mutta on se enemmän suuntaa antava ku sanat :D

napapiiri
Norjan napapiiri sattu sopivasti matkanvarrelle ja tottahan sielä piti poiketa. Ja sielä oli kylmä! Voi hirviä sentään, sielä tuuli, lämmintä oli alle +10 ja lunta oli tienpientareet täynnä. Hyrrr..
Ja oli muuten napapiiri täysin keskellä ei mitään. Kertakaikkisesti sentään, misä tuola napapiirillä töisä olevat ihimiset asuu? Ei sielä ollu taloja missään. Junarata siinä meni, ja joku pikkunen heinälatoa muistuttava asema, mutta taloja ei lähimaisakaan. Mutta myymälä oli auki ja sieltä sai ostettua matkamuistoja ja juotua kahavia :)


Tämä, napapiirin kahviosa ollu peikko on herättäny ainaki Facebookin puolella paljo keskustelua :D mun mielestä tää oli kertakaikkisesti maailman sulosin peikko, mitä oon ikinä nähny! Tuo oli ovella vastasa, ja kyllä tuli erittäin tervetullu olo mennä syömään vohveleita ja juomaan kahvia ku näin söpö peikko toivotti tervetulleeksi!

Matka jatku kohti Mo i Ranaa ja sielä oltiin yötä. Sielä oli kiltti setä vastaanottamasa joka puhu suomia vähä, mutta ymmärrettävästi ja aamupalallaki törmättiin muutamaan suomia puhuvaan motskaripoikaan :)

Mo i Rana päätyki sitte reissun viimeseksi yöpaikaksi. Sieltä lähettiin poikkimain kohti Ruotsia



Tosiaan, Ruotsisa mentiin sitte Luulajaan, jonka piti olla viimenen yöpaikka. Miehet ratisa teki kilometrilaskemlia kotia. Tuntu vähintäänki mitättömältä jääjä muutaman hassun sajan kilsan takia vielä yheksi yöksi, joten päätettiin että painetaan saman tien suoraa päätä kotia! Haaparannasta haettiin perinteisesti pikamakaroneja, ja Tornion apsilla syötiin reissun viimmeset "roskaruuat" :D lapsiperheille Ruotsi etenki on ehottomasti otollista seutua matkustaa, mäkkäreitä sielä oli aivan tajuttoman tihiäsä. Ei välttämättä ollu edes kilometriä kahen mäkkärin vieresä :) ja meilläku reissusa oli leikkimielinen periaate "jos yks haluaa, kaikki haluaa" eli, jos yks halus mäkkäriin, kaikkien oli haluttava :D
mutta, nyt oltiin kuitenki jo Torniosa menosa kottiin. Siitä ei ollu enää pitkä matka kotia, tuttua tietä paahtaa vain menemään, eikä pahemmin muuta liikennettä ollu. Yksin sai päästellä teitä menemään. Reilu sata kilsa ennen kotia kuitenki pääsi kauris yllättämään ja posautti auton kylkeen tulemaan, mutta kuski oli skarppina ja kerkes pikkusen väistää sitä. Autolle ei käyny kuinkaan ja kauriski loikki omin jaloin mehtään. Eli, loppu hyvin kaikki hyvin :)

Reissu oli kaikinpuolin onnistunu ja mahtava kokemus, mitään ropleemaa ei ollu koko matkan aikana ja kaikki suju suunitelmien mukkaan ja joka yölle oli katto pään päällä ja tyyny pään alla.

Nyt kohti uusia kesän seikkailuja ja hyvillä mielin muistelemaan alkukesän reissua. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille :)

torstai 26. kesäkuuta 2014

Rakas karhu..

Se oli tiistai. Aamuyö. Kello näytti aika tarkalleen 01:50. Makasin omasa sängysä. Ikkuna auki. Oli iha hiljasta. Tiesin että isoveli on alakerrasa. Äiti ja iskä nukku.
Sitte loppu hiljaisuus. Vimpa rupes pitämään semmosta meteliä ja haukku niin hirviästi ettei toista. Katoin kelloa. Kymmentä vaille kaks. Kuka hullu on tähän aikaan lenkillä. Uteliaisuutta oli pakko kahtua. Nostin pääni sängystä. Katoin tielle. Näin pikkusen puitten takaa vilahtavan jotain tummaa. Ajatus siitä ettei edes naapuri voi olla saksanpaimenkoiransa kans tähän aikaan lenkillä. Otus katos muutamasa sadasosasa takasi näkymättömiin, puitten taka. Sitte alako sora rahiseen. Sitte kuulu valtava töminä. Vimpa haukku nii paljo ku ikinä pysty. Sitte mää näin sen mitä Vimpa oli haukkunu. KARHU!!
Karhu juoksi tietä pitkin mehtältä kylällepäin, ja minä näin sen omasta sängystäni!
Pomppasin salamana karhun nähtyä ylös. Menin alakertaan, portaita alas tullesa kuulin ku isoveli sano varovasti "tuu äkkiä kahtoon, se on tuola!"
Mää menin. Vähä aikaa ku isoveljen kans katottiin erkkerin ikkunasta nii näky se karhu. Tää karhu löntysti aivan kaikesa rauhasa tuosa pellonliittymäsä, kun taas se toinen paahto tiellä juoksulla meneen.. Ja se oli kuulkaa ystävät rakkaat eri karhu kuin mitä se joka juoksi tietä pitkin :)
Eli muutama sekunti väliä, ensin näin karhun omasta sängystä, sitte eri karhun erkkerin ikkunasta!
Sitte ku isoveli lähti hakemaan kameraa, kävin herättämäsä iskän. Ja siinä ei totta totisesti montaa sekuntia menny ku sanoin "iskä tuosa pellolla on karhu" nii iskä oli jo ikkuasa kahtomasa. Refleksit ainaki siis toimii, se on todistettu! :D

Sitte koko talon voimin tutkittiin ikkunasta mihin päin Vimpa haukkuu ja sinnepäin katottiin. Semmoset 40min päivystettiin ihan kokoaika ikkunasa, yks kiikareiden kans, toinen kameran, kolomas kahto muuten vain ulos ja neliäs kahto mihin päin Vimpa haukkuu.

Enään kumpaakaan karhuista ei näkyny, mutta monen ihmisen diaknoosi oli että karhut on molemmat pyöriny sen yön täsä ihan meijän lähistöllä :)
Mutta minä ja isoveli onnistuttiin näkemään kerralla heti kaks karhua! Ja hauskaksi asian tekee että mää näin toisen niistä omasta sängystäni :D
vähä kehnon puoleinen kuva...

Siinä yllä on kyseesä olevan karhun jäljet. Kuva otettu seuraavana aamuna.

Tulipahan siis nähtyä kaks karhua, en oo ennen tuommosia otuksia livenä luonnosa nähny. Eikä oo tainnu isovelikään.
Vimpan kans me piettiin hauskaa ja naurettiin ku ihmisiä kulki hirmusti kahtomasa karhun jälkiä, että toiset ne näkee kaks karhua ja toiset tulee kahtomaan vain jälkiä :D :D :D 

Mutta ilman Vimpan järkyttävää metakkaa en välttämättä ois ymmärtäny kahtua edes ulos. Suur kiitos siis Vimpalle. Ja kiitos karhuille jotka tulitte näyttäytyyn, tulkaa toistekki! :)

Mun kummitäti kysy että mitä mää oikein aattelin sillonko näin sen juoksevan karhun. Tuota oon yrittäny miettiä ja palio. Se hetki ku mää näin sen. Ensimmäinen ajatus oli että valtava koira. Eiku hirvi. Eikä oo ku karhu! Se hetki oli jännittävä, ainutlaatuinen, taianomanen, ehkä vähä pelottava, mielenkiintonen, huvittava... kuvailevia adjektiivejä ois paljo.

Mutta väliäkö tuolla miltä se tuntu, pääasia että näin sen karhun!! :)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lomalla 2/3

Ruotsiki loppuu josaki vaiheesa, meri tulee vastaan. Mutta meri on varsin pieni. Alla oleva kuva on otettu ihan Ruotsin rannalla vielä ollesa. Vastarannalla on Tanska, meijän seuraava etappi

Tanskaa vastarannalla!
tää paatti jolla Tanskaan mentiin, ei ollu iso. Vaikkaki yllättävän iso siihen nähen että matka tosissaan ei kestäny ku 20min. Määränpää näky koko ajan, sama kumpaan suuntaan oli menosa. Laiva, tai lossi, joku sen yhiselmä tuo paatti oli. Autokannella sai olla autosa oottamasa, joka oli ehottomasti kielletty Viking Linen matkan aikana. Mutta tuo pikkunen paatti sisälsi myös kaupan ja ravintolan. Mietein vain, kuka tuolla välillä ehtii mitään syömään :D

lähellä satamaa
Kööpenhaminasaki käytiin käveleskelemäsä, mutta täytyy sanoa että mulla oli siinä elämän vaiheesa niin kamala nälkä eikä ulukonakaan kylymä ollu nii yksinkertasesti mulla ei oo kuvan kuvaa Kööpenhaminasta :D 

Illalla kuitenki, yhesä ehottomasti omaperäsimmäsä ja mielenkiintosimmasa hotellisa misä oon ikinä elämäni aikana ollu, oli mukava takaterassi misä keitettiin retkikeittimellä oikein perinteistä suomalaista ruokaa. Makaronia kera tonnikalan! Kyllä oli mukava syöjä suomalaista ruokaa ku oli nii hirviä nälkä.



ookko ennen viettäny yötä kasvihuonetalosa? Määpä oon. Tanskasa. Usko tai älä, mutta yllä olevat kaks kuvaa on siitä hotellin käytävältä otettu, misä me Tanskanmaalla yötä oltiin. Käytävällä oli lasinen katto ja nuo ihmeelliset kukkaköynnössysteemit oli oikeita. Toisinsanoen, tuola oli tojellinen trooppinen ilmasto!
Moni varmaan aattelee mitä nuo on nuo valkoset hökkelit misä on numerot. Niisä oli suihkuosio, oletettavasti rakennettu jälkeenpäin. Määki ensin aattelin että nuo on ne meijän hotellit, mutta ei onneksi :) hotelli oli sisältä tosi siisti, ihan äärettömän siisti, verrattuna käytäviin. Ainua heikkous vain oli, että hotelleisa oli aivan tavattoman kuuma! Ehotonta plussaa oli ehottomasti se, että jokaisesa hotellihuoneesa oli oma takaterassi misä sai kokkailla ja istuskella ilta-auringosa.




iltalla ku nälkä oli saatu kuriin oli mieliki ihan erilainen :) lähettiin sitte käymään vielä käppäilemäsä hotellin lähistöllä ja kahteltiin vähä minkälaisilla asuinalueilla tanskalaiset oikein asuu. Kovin oli pusikkosta ja mehtää oli tienvarsisa palio.
Mielenkiintosta oli se, että miten se on mahollista ku Ruotsi näky ihan Tanskan satamasta, nii siltiki Tanska oli jo ihan erilainen paikka ku Ruotsi. Talot Tanskasa oli ihan erilaisia ku mitä nähtiin 20min aikasemmin Ruotsin puolella. Outua..


Tanskan satamasa oli jotain tosi mielenkiintosta. Nimittäin Nooan arkki! Ja totta ihimeesä sielä piti piipahtaa ennen takasi Ruotsiin lähtöä.


laivan mittoja


Pääsymaksua maksaesa meille annettiin lappu, misä oli erinäisiä tehtäviä ja ohjeita miten laivasa liikkua. Tehtäviin vastattua ku vei lapun takas tiskille sai palkkioksi tikkarin :) oli hieno paikka nähä! Ja jos ymmärrys oli oikia nii ite tuo Nooan arkki ei oo ku hetken yhesä paikasa, eli se vaihtelee paikkojansa. Arvotukseksi jäi se, että miten tuo laiva liikutetaan paikasta A paikkaan B :D

Joskohan siinä ois Tanskasta juttua riittäväksi. Tanskasta matka jatku jonku matkaa Ruotsia ylöspäin ja sieltä kohti Norjaa!! :) 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lomalla 1/3

Kesäloma alako heti kirjaimellisesti lomalla. Kesäloman ekaviikolla auton nokka suuntas kohti Turkun satamaa ja seuraavana aamuna auto matkustajineen matkaski jo Viking Linen palveluksesa Tukholmaan :)



kyseesä oli mun ensimmäinen laivamatka ja Turusa alko tuntuun jo siltä että mihinhän mää oon oikein menosa, mutta täytyy sanua että oli tosi positiivinen yllätys. Laivasa oli hauskaa! Ruoka oli hyvää ja se ei loppunu kesken, kaupasa oli mukava shoppailla, hytisä oli mukava loikoilla, maisemat oli hienot ja kaikin puolin se oli mahtava kokemus :) vois mennä toistekki.


Satamasta lähtiesä tuntu etten uskalla kahtua ees ikkunasta ulos, en tiiä oliko se kuvitelma vai tosi ku tunne oli että laiva vaappuu kokoajan.. :D muttaku vauhtiin päästiin, nii laivan liikkumistahan ei edes huomannu, ellei sitte kahtonu ulos.


Noin ykstoistatuntia kestäny laivamatka sisälsi myös lyhyen stopin Maarianhaminasa. Voipahan ainaki kuvan kera sanua että oon käyny Ahvenanmaalla ;)

autokannella

shoppailemasa

matkalla hyttiin.. :D


matkamaskotti-kissa kuvattuna maailmalla kera jonkusortin laivalipun :D


Usiampaan otteeseen ku käytiin laivan kannella, nii sillontällön tuli kamala lemupuuska. Syyllinen löyty ku näky yllä oleva saari. Merimetsojen tuhoama ja valtaama saari. Puut oli täynnä kyseisiä lintuja ja koska ne asu saarella jonka ne oli "autioinu" nii hajun myös huomas.. ei ollu häävi näky!

Sittekö laivamatka oli ohi, suunnattiin Tukhomlaan ehtiin hotellia. Ja jos näin ohimennen mainitaan, niin kyllähän se aika nopiaa löytyki ;) ;)


kyseesä oli meikäläisen ensimmäinen yö ulkomailla. Ja se yö päätty yllä olevasa hotellisa aamuseen palohälytykseen :D
meijän huone oli kuuennesa kerroksesa, toisinsanoen ylimmäsä kerroksesa. Aamulla vähä ennen kaheksaa, olin just saanu silmäni auki nii kauhia ulina ja huuto ja metakka alko kuuluun. Palohälytys! Äkkiä laukusta vaan päällimmäiset housut yösortsien päälle ja yöpaijalla ulos huoneesta. Meteli jatku käytävällä, ja jokapaikasa. Hotellin pöyältä otin äkkiä mukaan oman puhelimen ja vesipullon ;) niillä mää päriään jo aika pitkälle. Siitä sitte juokseen kuuennesta kerroksesta kierreportaita alas ja vastaan tuli ulkomaalaisia suu auki hämillään.. mää olin häjisäni laittanu hotellista lähteisä iskän crocsitki jalakaan ja iskällä oli mun crocsit. Alas päästiin nii meteli loppu. Henkilökuntaa ei näkyny missään. Savua ei missään. Kaikki oli taas normaalisti. Ei muutako kuuenteen kerrokseen takasi portaita ylös ja aamupalalle! :D että semmonen oli elämäni ensimmäinen aamu herätä ulkomailla, kunnon aamulenkki ainaki

ja yhä edelleenkään meille asti tieto ei tullu että mistä moinen aamulenkki sai alakunsa, mutta pääasia ettei kenellekkään sattunu mitään!


päivällä lähettiin kiertään Tukholman vanhaa kaupunkia ja sitä ehtiesä meinas Tukholma tulla muutenki aika tutuksi ;)


Yllä on joku kuninkaanlinnaan kuuluva rakennus ja Ruotsin kansallispäivän kunniaksi se oli auki ja sielä pääsi vieraileen


kansallispäivä näytti olevan Ruotsisa yleinen vapaapäivä, ihmisiä oli jokapaikasa paljo ja parkkimaksuja ei tarvinu maksaa laisinkaan :) harmi vain me myöhästyttiin vähäsen, ku Prinsessa Madeleine oli avannu nuo ovet tuonne, mikälie sivurakennus sitte olikaan, ja ilmeisesti josaki vaiheesa koko kuningasperhe oli ollu sielä tervehtimäsä ihmisiä.



vaikka kuningasperhe jäi näkemättä, Tukholmasa nähtiin silti paljo muutaki. Kansallispäivän kunniaksi sielä oli myös joku vanhojen autojen näyttely ja osuttiin just sopivasti paikalle ku autot lähti jonosa matkaan :)

Mahtava päivä oli Tukholmasa, ja sieltä lähettiin suuntaamaan kohti Etelä-Ruotsia. Seuraava postaus kertokoot siitä lisää

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Se oli siinä!

Nimittäin seiskaluokka. Se on nyt historiaa ja muistot mielesä. Palio, korostan palio kerkes täsä lukuvuojen aikana tapahtua. Jos niinkö näin suoraa sanotaan, nii meijän luokka on koko yläasteen kuuluisin luokka ja aatelkaa, ny on vasta eka vuosi takana :D mitä lie sitte ikänä enssyksy tuokaan tullesa, ollaanko vuojen päästä samasa tilanteesa, mutta kaks kertaa kuuluisampia? mutta ny ei puhuta koulusta, nyt nautitaan kesälomasta mikä on parhaimmillaan! Suurin osa lomasta on vielä eesä


nyt on lomaa periaatteesa vasta yks virallinen päivä kulunu (koska mun mielestä tätä ensimmäistä viikonloppua ei varsinaisesti voi vielä lomaksi luokitella), nii pahemmin en voi kesälomafiiliksiä täälä vielä hehkuttaa, mutta sen voin kuitenki sanua että hyvät on fiilikset :)


mulle kesän ensimmäinen etappi on unirytmin kääntäminen. Se on ehoton mikä pittää heti saaja muutettua :D kesällä mikään ei voita sitä, ku saa maata pötköttää sängyllä, koko talo on ihan hilianen, saa olla omien ajatusten kera, kukaan ei häiri missään muojosa, linnun laulu raikuu ikkunan läpi, kesän voi haistaa nenällä, aurinko paistaa ulukona vaikka kello raksuttaa pitkälle yli puolenyön. Jokapaikka on ihan viheriä ja ku tuntee olonsa niin vapaaksi ku on loma! Siinä rentoutuu väkisinki ja kaikki tää huipentuu siihen että saa aamulla nukkua pitkään ;) mitä enemmän kello aamulla herätesä kesälomalla näyttää, sitä parempi fiilis on!


luonto on parhaimmillaan näin kesän alusa, ja vaikka hyttysiäki jo löytyy inisemästä, nii tähän asti niitten kans on vielä pärjännykki. Toivottavasti mitään kauhiaa itikkakesää ei tuu..

Mutta, en voi muuta sanua, ku että toivotan ihan jokaikiselle blogin lukijalle aivan mahtavaa kesää!! :)