torstai 25. syyskuuta 2014

Kun ei vain innosta

Mää oon ihminen, jota ei kiinnosta pätkääkään lukeminen. Ja puhun siis kirjoista. Lapsena oon mielestäni suhteellisen hyvin jaksanu kuunnella jos joku lukee kirjaa, mutta ite kirjan lukeminen on suorastaan painajainen. Se on niin puista, tylsää, väsyttävää ja hermoihin ottavaa ettei toista.

Ja se tunne, ku äikänope tyytyväisenä kertoo "Saatte tästä nyt romaanin luettavaksi". Se on yks äikäntuntien hirvein asia. Pitäs vapaa-ajalla, saaja neljäsä viikosa luettua reilu 200 sivua. Jonku mielestä voi kuulostaa tosi helpolta nakilta, mutta mulle se ei oo helppo homma. Se on ihan hirviää! Ja vieläpä ku kirja on vuojelta kivi ja vasara, tai jotain sitäluokkaa. Ainaki luulisin. Äläkää lytätkö mua pannukakuksi jos se onki 2000-luvulla kirjotettu :D



Juu tiedän. Kotona sain kuulla että tämä Agatha Christie on joku suuremmanki luokan kuuluisa kirjailia, voin sanua etten todellakaan ois tienny tuommosen olemasaolosta! Äiti oli ihan innoisaan. Minä en! Mutta onneks sain kuulla, että tää kuuluu kuulemma tätiseni suurimpiin lempikirjoihin, joten hei tätiseni, taijan tulla kysyyn sulta mitä tää kirja pitää sisällään ;)



"Tuomari Wargrave istui ensimmäisen luokan tupakkavaunun nurkassa poltellen sikaria ja silmäillen kiinnostuneena Timesin poliittisia uutisia.
Hän laski lehden kädestään ja katseli ulos ikkunasta. Oltiin menossa läpi Somersetin. Hän vilkaisi kelloaan - vielä kaksi tuntia jäljellä"
näin alakaa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirja.

Mää oon myös sitä mieltä, että jokainen, korostan jokainen kirja alkaa ihan äärettömän hullusti. Puhun yleisellä tasolla. Kaikki kirjat mitä oon pakon eesä joutunu lukemaan, tai epätoivosesti yrittäny ihtekseni lukija alkaa vähintäänki typerästi. Ne alkaa keskeltä tarinaa. Ja ku niitä henkilöitä tupsahtaa joka puolelta, eikä misään kerrota ketä ne on ja miten ne liittyy toisiinsa ja mitä virkaa niistä tarinan kulusa on, miten niistä voi pysyä kärryllä kuka on kuka?

Mää tarvin ymmärtääkseni pitemmän johtolangan. En mää ymmärrä jos mulle annetaan vaikka meijänkylän joku maastokartta puolenkilometrin alueelta. Emmää ymmärrä sitä. Mutta jos saan nähä koko kylän kartasta, misä tää puolenkilometrin alue sijaitsee ja pääsen hahmottaan asiaa ja konkreettisilla asioilla miettiin mihin se puolenkilometrin alue sijottuu, ymmärrän asian.

Sama juttu kirjoisa. Mun pitäs saaja tietää ihan oikiasti ennen kirjan lukemista, kuka on päähenkilö, mitä se kirjan aikana tavottelee, ja miten muut henkilöt liittyy siihen päähenkilöön. Muttaku joka sivulla on uus henkilö, eikä siitä henkilöstä kerrota mitään, miten siitä kukaan voi ymmärtää mitä se henkilö sielä tekee? Mikä sen virka on? Miksi se on sielä?
tunnetustikki oon ihminen joka vaatii vastauksen kysymykseen, miksi. Sillä pääsee aika pitkälle. Asia ku asia, aina pitää tietää että miks joku asia on niin, miksei näin.

Ja koska en hahmota kirjoista mitään, en pääse misään kirjasa siihen ytimeen, en ikinä, nii ei myöskään oo mitään mieltä lukia sitä kirjaa, ku ei siitä mitään ymmärrä. Toisekseen, vaikka kuin tosissani yrittäisin lukia sitä kirjaa, nii mää en muista mitä siinä lukee. Se teksti ei jää mun mieleeni ku en ymmärrä alakuunkaan tarinan juonta.

Yks kirja, mikä oli tavotteena lukia kesälomalla, on edelleen kesken. Usain Bolt. Se oli yllättävän mielenkiintonen, kirjaksi. Koska kirja perustuu tositapahtumiin, niillä on todellinen tausta, kirjasta tietää että Bolt on päähenkilö, on kirja jotenki paljo yksinkertasempi ymmärtää. Ja kaikki tietää (tai ainaki pitäs tietää!) että Usain Bolt on maailman nopein juoksia, maailman paras yleisurheilija. Voittanu kaiken. Joten, tavallaan tietää myös mistä kirja kertoo. Kirja kertoo Boltin urasta tähän päivään.

Mietein täsä ykspäivä, pitäskö lukia Teemu Selänteen kirja. Seki perustuis tositapahtumiin. Mutta ei, pääjyin mielummin kahtoon Sel8nne elokuvan ;D
Mutta. Sen mää lupaan. Yks kirja minkä lupaan ihan varmasti lukia. On Thomas Morgenstern. Jos Morgista joskus ilmenee kirja joka on suomeksi käännetty, mää lupaan, lukemista inhoavana tyyppinä, että sen kirjan mää tuun lukemaan. Sanasta sanaan. Kannesta kanteen! Aivan varmasti. Mää hommaan heti sen kirjan ku löyän semmosen, edellyttäen toki että semmonen tehään ensin :D en oo ainakaan tietonen että Morgista ois kirjaa vielä tehty.. Sitä ootellesa!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Meijänäitinaamukampa

Siinä äitin laatima virallinen nimi, sille mitä satataulu meijän jääkaapinovesa esittää! Kuva oli huono, koska salamanvalo väänsi satataulun värin sinertävään, vaikka oikiasti se on armeijanviheriä, karmianviheriä.


Joka aamu, äiti ruksaa yhen aamun vähemmäksi. No mitävarten? Tietenki sitävarten millon meijäntalon sotapoika tulee armeijan kirjoista pois. Tuo kuva on aamuista jäljesä, ku en jaksanu ottaa uutta kuvaa, mutta aamuja taitaa tällähetkellä olla 90 tuon taulun mukaan jäljellä :)

Joku onnekas anonyymi arvas satataulun idean, mutta mua häirii suunnattomasti kuka tämä anonyymi mahtaa olla? ;D mikäli palkintoa mielit, nii sen toimittaminen ois huomattavasti helpompaa oikiaan osotteeseen jos tietäis kuka anonyymin takana piilee ;) paljastatko itsesi vai jääkö mysteeriksi?

torstai 18. syyskuuta 2014

Kerran partiolainen, aina partiolainen!

Yks asia mitä mää elämääni kaipaan on partio. Pitkäaikasin ja hauskin harrastus mitä mulla on koskaan ollu. Viimesyksynä se mun osaltani vain loppu. Ei ollu kaveria partiosa. Eikä ketään saman ikäsäkään. Se siis vain jäi.

Vaikka, kapinoiva minä onki partiosa aika monesti päässy valtaan, hauskaa kylläki, mutta joka ikinen vuosi partiosa tehtiin tismalleen samat asiat :D opeteltiin merimiessolmua, sisaruspiiriä, laurentsiaa, myyjäisiä, lupauksenanto, rakennettiin linnunpönttö (joista en oo ku yhen saanu valmiiksi asti!), käytiin leirillä talvella, opetellaan trangian käyttöä ja syyään sinolita maistuvia nuudeleita, lauletaan partiolauluja, keväällä käytiin linturetkellä kuuntelemasa lintuja, leikittiin, ja kesällä taas yks partioleiri.

En halua valittaa, en missään tapauksesa! Oon kiitollinen siitä että oon saanu olla partiosa, pienesä lippukunnasa. Ja iteasiasa mulla meinaa olla vähä ikäväki näitä aikoja. Jos saisin kaverin partioon, voisin melekein luvata että tulisin taas partion riveihin mukaan. 



Partio on partio sillonko sielä tehään just näitä edellä mainittuja. Merimiessolmu, siihen on se iänikunen muistisääntö miten se tehään ku ne kaks miestä tapas toisensa ja kätteli :D trangian käyttöä ei voi olla osaamatta, se harjoteltiin monesti vuojesa. Nuudeleita jokanen osaa pistää trangiaan. Sisaruspiirin jokainen osaa tehä. Vasen käsi päälle. Lupaus annetaan etu- ja keskisormi pupunkorvatyylimäisesti ohtalla. Laurentsia, se partion hirvein leikki (:D), sen kaikki tietää. Ja sitte. Kaikkien on tiedettävä talvileirien makaronilaatikko <3 mikään ei oo parempaa! Ei mikään. Parasta makaronilaatikkoa mitä oon ikinä, koskaan. milloinkaan missään syöny! 
Nii, ja toinen on se pilli. Mikäliepartionjohtajan pilli, sen äänen kuulen vieläki korvisa. Ja sitä oli aina määräys totella :D pilli ku soi, oli käsky kokoontumiselle selevä. 



Ehkä minut vielä jokupäivä partiosa nähään, misä muojosa, sitä en tiiä. Mutta partion haluan elämääni takasin :)



Partio oli partio. Tavallaan niin ärsyttävä ettei sieltä voinu poiskaan jääjä :D muistaakseni mulla on ennenki ollu, mun partiokauen alkuaikoina paussi jollon en ollu partiosa, ehkä tääki kuuluu siihen samaan sarjaan. Josko vielä joskus, sittekö on aikaa :D niihän ne ihimiset ruukaa sanoa! 



Ehkä kyse on siitä, että viimevuonna mää omasta valinnasta päätin jääjä sudareiden ryhmään, josa tietenki opetetaan äärimmäisen perusteellisesti uusille sudenpennuille partiolaisten perustaijot jotka kaikkien pitää osata. Ja välillä leikittiin hippaa. Ja sitte taisteltiin kumpi on oikia ja kumpi vasenkäsi, ja kumpi pannaan sisaruspiirisä päällimmäiseksi käjeksi.

Ehkä se oli huono valinta. Jääjä sudareiden ryhmään siis. Ehkä ois ollu viisasta mennä sinne isompien ryhmään, mutta sielä ei tuntunu olevan ketään kaveria. Mutta ehkä jokupäivä teen comebackin ja palaan takasi, kukapa tietää! Jos ei nyt, nii kymmenen vuojen päästä. Väliäkö tuolla millon, mutta joskus!


Partio vain korostaa mun eräjormamaisuuttani. Mulla on vahva tunne siitä, että mää oon saanu isoveljeltä jotain kamalia mehtähinkuajatuksia. Tai kenties geeniperimällä Vaarilta? Äitiltä mää en ainakaan mitään mehtävillitystä oo saanu (sori äitii.. :D) ja Iskästä en osaa sanoa.. ehkä juu ehkä ei. 
Tai! Ehkä mun eräjormasuuteni on lähtösin siitä, että ensimmäinen virallinen harrastus oli partio! Eikö siinä ois juttuun sopiva selitys  ;D 

Siis mua ei todellakaan saa lähteen kaheksi viikoksi vaeltaan kakskymmen kilonen rinkka seläsä jotain lapin erämaita tiellä tietämättömillä, ei. Mutta mää nautin luonnosta. Luonnosa saa olla rauhasa. Hiljasuuesa. Aatella mitä lystää tai olla aattelematta yhtään mitään. Mää nautin siitä että ku mää tuun koulusta kotia, nii mää saan olla rauhasa! Mun ei tarvi kuunnella niitä mopokossien kuminpolttokisoja, tai koulun pihalla olevien kerhojen meteliä, tai just 18v täyttäneiden autoilijoitten uusien nopeusennätyksientekoa. Vaa mää saan vain olla. Ihan vain olla! Se on se jutun ydin

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

I spy with my little eye

Huomatkaa, olen kielitaituri! Ainua lause minkä ala-asteen enkuntunneilta muistan :D 

Tänä aamuna kuumeisena ja pää pökkyrällä herättyä, ja alakertaan asti ihtensä raahattuna heräs todellaki kysymys siitä, mitä mun pienet silmät oikeen näkeekään?


siis.. jääkaapinoveen..oli..ilimestyny..joku..äitin askartelu ?


hehe, äitin tuntevana ei montaa sekunninsadasosaa kuumeesta huolimatta siihen menny arvata mitä tää esittää, mutta nyt kysynki teiltä; mitä tää esittää?

Ja vaikka mäkihyppääjätietämyspostauksen palkinto on vielä jakamatta, nii se tulee vielä täsä ennemmin tai myöhemmin, mutta tästä on kyllä pakko luvata palkkio joka arvaa tämän askarrelman tarkotuksen! Ja äitiltä ja iskältä kiellän heti kilpailuun osallistumisen :P

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

#kutsumua

Viimeviikon vaihteesa, ihan äärimmäisen julkisuusbuumin sai lukiolaisten alottama #kutsumua kampanja kiusaamista vastustaen. Kaikkia on varmasti joskus kutsuttu tai nimitelty nimellä josta ite ei tykkää. Joissain tapauksisa nimittelystä alkanu haukkuminen voi paisua kiusaamiseksi ja jättää loppuelämän arvet ihmiseen. Kiusaaminen on väärin! Eikä kukaan oo tullu maailmaan sitä varten, että sua kiusataan. Elämällä on paljon parempi tarkotus ku tulla kiusatuksi.

Eli siis. Tarkotus täsä kampanjasa oli se, että kirjottaa paperille se sana, mitä sinusta on käytetty kerran tai toistuvasti. Sana josta et pitäny. Sana jota et halua kuulla omalle kohallesi enää koskaan. 
Sen jälkeen, tämän sanan päälle piti piirtää iso ruksi. Ja kirjoittaa ruksatun sanan alapuolelle vastavuoroisesti sana jota haluat että sinusta käytetään, tai sana miten haluat ihmisten ajattelevan sinusta. Ja tämä kuva piti jakaa instagrammisa, twitterisä, facebookisa ja mitä näitä nyt ikinä onkaan, tunnisteella #kutsumua

Savun vertauskuva #kutsumua kampanjasta
#kutsumua kuvia löytyy netistä ihan jokapaikasta. Blogeisa näitä on, faceboogisa, twitteriä en omista enkä ymmärrä sen päälle mitään, mutta tiiän että sieltäki näitä löytyy pilvin pimein, ja instagrammisa näitä on aivan tajuton määrä. Siis, kymmenen tuhatta, ja paljo enemmänki. Mun oma puhelin on huollosa ja sen myötä en pääse tämän hetkistä tilannetta kahtomaan paljonko instagrammisa näitä kuvia on, mutta kymmenentuhatta on varmasti menny rikki.

Tämän kampanjan tarkotus on saaja kiusaajat tajuamaan, että pienikin sana voi satuttaa. Ja sana, joka kiusaajan mielestä on ollu "hauska lempinimi" on voinu jättää arvet kiusattuun. Ja näiden kuvien yhteyteen on jätetty tosi koskettavia tarinoita kiusaamisesta. Ilta-Sanomisa on pitkin viikkoa ollu koskettavimpia tarinoita näiden kuvien yhteydestä. 

Tein kissaa apuna käyttäen vertauskuvan tästä kampanjasta. Tarkotus oli tehä myös Vimpasta, mutta tulin siihen tulokseen että en edes yritä... Vimpa ois kuitenki syöny koko paperin.. 
Vähänälykästä kissaa tulee melko usein sanottua tyhmäksi, reppana ku tiiä edes omaa nimeään! Sen sijaa, aattelisin että kissa haluais ihmisten tietävän että se on elämäniloinen kissa. En tiiä menikö syteen vai saveen. sori Savu! :D

Kiusaamatonta sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!