perjantai 13. toukokuuta 2016

Kolmas kerta toden sanoo..

Paljastan teille salaisuuen. Myönnän että vähä melkein nolottaa, mutta tää tyttö alottaa kaiken puhtaalta pöyältä ja siirtyy (taas..) uuteen blogiin.. Mutta nyt lupaan etten sitte hetkeen vaiha blogia enään! :D

Käykäähän kurkkaamasa: http://mtilda.blogspot.fi/

Tuolla blogilla mennään ja pysytään, koko mun tuleva bloggaajaurani..toivottavasti ainaki!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Hyvää äitienpäivää!




eti kuvasta vuosisajan laiskin koira

Totesin aamuyön tunteina kotia tullesani, että pimiää aikaa enään ei tuu, eli kesään alku on enään vain lomasta kiinni! Kolmen aikaan aurinko vaalottaa jo taivaalla, ennen viittä on lähestulkoon päivänvalo ulkona. Tänäviikonloppuna tunnen onnistuneeni rytmin käännösä, jos viien aikaan nukkuun meneminen ja yheltä herääminen kertoo asiasta jotain...



Eilen alottelin äitienpäiväruokailua tekemällä arkiversion moisesta. Jauhelihapihvejä sydämmen muojosa, jotka oli uunisa aivan liian kauon kera perunoitten ja vihannesten.



Eilispäivä kulu hyvin pitkälti myös äitin toivekakun koristelemisesa. Pohjan tein jo perjantaina, eilen koristelin. Äiti esitti toiveen, että haluaa sitruunalakritsikakun, ja vihjas myös ettei ite aijo sitä leipua. Tulin siihen tulokseen siis että jos äitienpäivänä kakkua meinaa syyä, se on mun harteillani. Löysin jostain ihmeellisen inspiraation pikkuseen näpertämiseen ja viimesen päälle koristeluun, ja omasta mielestä kakusta tuli hyvä ulkonäöllisesti ja maultaan.



Tänään virallinen äitienpäiväruoka oli kauon ootettu ja mun himoihtemani grillikauen avaus! Aina yhtä hyvää, kesästä ja jotain niiiiin parasta.

Mukavan lämmintä äitienpäivän iltaa! :)

torstai 5. toukokuuta 2016

Helatorstaina

Tänään oli taas niin ihanan kesänen ja lämmin! ilma, että päätettiin lähtä sisterin kans vähä valokuvaamaan ja fiilistelemään kesää. Vastatuuleen oli t-paita vielä vähä vilponen asu pyöräillä, mutta myötätuuleen tuli aivan hiki. Kesään ei todella oo enään pitkästi!!


Talven jälkeen pyöräilykunto ei ollu mikään paras mahollinen, ja ylämäkien ja puohauksien jälkeen päästiin laavulle ja tojettiin että sielä oli muitaki.. eli matka jatkuu! Me halutaan kuvata laavulla rauhasa, ei sielä muita saa sillon olla.. Matka jatku harvinaisen mutasta ja raskasta polkemismaastoa pitkin joka ei tuntunu loppuvan koskaan, joten palattiin takas ja kuin tilauksesta laavulla oli jäljellä enään savuava hiillos! Ja kamera alko laulamaan







Savuava hiillos sai makkaranhimon. Ja vaahtokarkkihimon. Mutta myös grilliruoka (roskaruoka..) ois kelvannu mainiosti. Tai suolaset, täytetyt lätyt. Pakastimesta löytyny jauhenlihaköntti pelasti, ja päätettiin alkaa kotiin tultua vääntämään lättyjä. Summanmutikasa -ohjeella, "se on hyvä sittekö se on lättytaikinan väristä".


Ulkonäkö oli epämääränen, myönnän sen rehellisesti. Mutta maku oli hyvä! Ja pöytä aivan liian pieni....

Ja mikä mahtava tunne tajuta äärettömän täyttävien lättyjen jälkeen, että huomena eletään vasta perjantaita ja kokonainen viikonloppu on vielä eesä!!

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuviikonloppu


Miten mukavalta tuntu perjantai-iltana (aamuyönä) alkaa nukkumaan, tietäen ettei aamulla tarvi nousta ylös yhtään ennen ku uni on loppunu, eikä koko päivälle ollu minkäänasteisia suunitelmia. Miks minusta tuntuu, että vastaavanlaisesta lauantaista on ainaki kolme viikkoa aikaa?


Lauantaiaamuna heräsin hiljasuuteen. Ai että miten ihanaa. Mitkään äänet ei ollu herättäny mua ja keskeyttäny mun unia. Sain nukkua niin pitkään ku unta riitti. Kiitos äiti ettet alkanu vatkaamaan kakkuja ennenkö heräsin:)



Säät on tänäviikonloppuna helliny myös! Ukonilma, kesänen vesisaje, ilta-auringon oranssiksi värjäämä ilta ja ihanan lämmin kesänen sää on tervehtiny viikonlopun aikana. Tänäänki istuskelin yöpaita päällä jätskiä syöjen ja kuuntelin linnun laulua, mitään muita ääniä ei kuulunu mistään. Linnut laulo rauhallisesti, lämmin tuuli puhalsi ja Vimpa makas erittäin rauhallisena pihalla josta tiesin, että mitään vaaraa tai uhkaa ei oo misään. Sillä hetkellä tuntu, että valtakunnasa on rauha ja hiljasuus. Ainaki meijän talon valtakunnasa, toivottavasti muittenki.


Mukavaa alkavaa viikkoa! 

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kysyn vain että miksi?

Kaikille on varmasti päivän selvä asia, että mää en oo äiti. Mulla ei oo lapsia. Enkä omista edes pikkusisaruksia, että oisin nähny lapsen kasvattamisen arkipäivää. En oo oikeutettu arvostelemaan kenenkään äitiyttä, enkä jakelemaan ohjeita, mutta viiimeaikoina mun silimään on pistäny ihan järkyttävä määrä ihmisiä (alaikäsiä) jotka polttaa tupakkia, vetää nuuskaa ja alkoholia. Ja tahon kysyä, että miksi?


En ala tuomihteen täsä ketään äitejä ja isejä, mutta mää mietin suuresti sitä, että miten vanhemmat voi vain kahtua vierestä jatkuvan tupakanpolton 16-vuotiaalta? Tai nuuskan käytön?


Mää en voi kertakaikkisesti vain ymmärtää, miten jotku mun ikäset on valmiita alottamaan elämänsä 16-vuotiaana tältä raiteilta, että koulusa pitää joka ikinen välkkä rampata tupakilla? Jokanen toki tekee omat päätöksensä, mutta eikö vanhemmillakaan oo keinoja estää tätä?

Jos ihiminen haluaa pilata keuhkonsa ja tuhulata hillittömän määrän rahaa siihen, että polttaa jotain harvinaisen pahalle haisevaa paperipötkyä savuna ilmaan, niin tehkööt, mutta ei alaikäsenä. Siihen asti että on täysikänen, ei mun mielestä tottavie tarvi mitään mainittuja turhuuksia. Eikä niitä tarvi kyllä elämäsä senkään jälkeen!

Ymmärrän, että nuorilla on painetta "poltan koska muutki kaverit polttaa". Mitä sitte? Jos muut kaverit on niin aattelemattomia että pilaa keuhkonsa jo ennen ku on ees täyttäny kaheksaatoista nii se on niitten asia, mutta ei siihen mukaan tarvi lähtä! Jos johonki kaveriporukkaan ei pääse ilman tupakkaa/nuuskaa/alkoholia nii sillon ne ei oo todellisia kavereita. Todellista kaveruutta ei mitata nuilla turhanpäiväsyyksillä.


Tottakai maailmasa on isompia ja vakavampiaki ongelmia mitä nuorten tupakointi, mutta mää en vain voi ymmärtää sitä. En ymmärrä sitä tapaa aikuisiltakaan, saati oman ikäsiltä nuorilta. Nuorella on elämä eesä, sitä ei pilata tuommosilla ilimanaikosuuksilla, ku kuitenki siitä josain vaiheesa haluaa päästä eroon. Kaikki tietää että tupakkaan ja nuuskaan jää koukkuun, ja kaikki haluaa siitä joskus päästä eroon, niin miksi se pitää sitte koskaan edes alottaa?

Eikä se oo millään asteella coolia! Tyypit ei oo yhtään sen kovempia tyyppejä, tai suositumpia veti ne tupakkeja tai ei. Itseasiasa, mun silmisä ihminen joka pysyy erosa kaikista näistä turhanpäiväsyyksistä, on paljo kovempi tyyppi mitä ne, jotka vetää näitä kaikkia. Ainaki semmosen ihmisen kans on paljo mukavempi viettää aikaa, ku ei tarvi haistaa tupakansavua, tai kuulla päivityksiä siitä että pitäs päästä polttamaan ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota.

Kaikki tekee omat päätökset, ja kaikki elää oman elämänsä niin hyvin, tai niin huonosti ku ite tahtoo. Elämään mahtuu iloja ja suruja ilman, että niitä ite tietosesti kaikella turhalla aiheuttaa.


Mukavaa ja kaikella tapaa päihteetöntä wappua kaikille, nuorille ja aikuisille! :)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aina se jää sunnuntaille

Tää on koomista, mutta äärettömän totta. Nauran ite omalle tyhmyyelleni ja laiskuuelleni. Oon ollu viikon tetisä, ja tää viikko on ollu aikaa kirjotta äikän aineistotekstiä. Ja kuinka ollakkaan. Koko viikko ollu aikaa, teen sen siltiki vasta viimesenä iltana. Näinhän se menee aina. Sama kuin kauon on aikaa tehä jotain, ei sitä kuitenkaan tee ennenkö on pakko. Varsinki jos kyse on minusta opiskelemasa :D


Nyt on aineistoteksti kirjotettu. Sitte pitäs tehä vielä tiistaiksi vähä kuviksen lopputyötä eteenpäin, mutta luulen että teen sen vasta huomena. Ei nyt liikaa ähkimistä ja puhkimista samalle iltaa! Eihän sitäkään oo ollu vasta ku viikko aikaa väkertää. Nyt mennään niin loppusuoraa mun pakollista kouluhistoriaani, etten tottavie jaksa enään ressata opiskeluista. Ei sillä oo enään väliä minkälaisia numeroja mistäki kokeesta tulee, päättötoikkariin ne numerot ei kuitenkaan ainakaan yhtään positiivisesti vaikuta.  (Toivon muuten ettei opo kuule koskaan mun tämänhetkistä opiskelumotiiviani....)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

#leirielämää



"On yksi nimi ylitse muiden,
yksi nimi muuttumaton.
Yksi nimi ylitse muiden,
vain yksi nimi toivomme on.
Tuo nimi josta laulan, on Jeesus.
Nimi kaunein alla auringon.."



Taas on takana yks aivan huippu viikonloppu leireilemäsä ihanien ihmisten kans. Maalaiskyläsä, syrjäsä, kaukana kaikesta, vanhasa ja ihanan lämmintunnelmaisesa Pappilasa pietty leiri antaa taas voimaa seuraavaan leiriin asti joka häämöttää jo näköpiirisä muutaman viikon pääsä.



Uusia ja vanhoja ihania lauluja, kertomuksia ja todistuksia siitä miten pieniä ihmiset ja ihmisten suunitelmat on ja turvaa siitä ettei ite tarvi huolehtia mistään.


Huumoria, rentoa meininkiä (leiriohjelmasa kerrottiin virallisen epävirallisesta ohjelmasta), naurua, iloa, lämpöä, ja jotain niin suurta ja koskettavaa mihin ei sanat eikä kuvat riitä. Ja tietenki nuotiolla paistetut vaahtokarkit! Ja jälleen savulta haiseva takki, viime leiristäkään ollu vielä kunnolla se savun haju haihtunu pois :D

Mukavaa alkavaa viikkoa! Mää otan kevyen laskun arkeen mahtavan viikonlopun jälkeen, ja lähen tettiin ensviikoksi, kelepaaaa:)

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Synttärisunnuntai


Eilen oli hieno päivä (ilma) viettää synttäreitä ja matkata taas vuojella lähemmäs ikäkriisiä. Ensimmäin onnittelulaulu kavereilta heti puolenyön jälkeen anto hyvän fiiliksen alkaa nukkumaan, ja aamulla oli kiva herätä ku puhelimesa oli monta onnitteluviestiä oottamasa




Päivällä syötiin kakkua. Ja suklaata. Ja voileipäkakkua. Ja lisää minttusuklaahyytelökakkua. Synttäreitä vietetään vain kerran, sillon on lupa syyä!




Ylenpalttisen kakun ja suklaansyömisen jälkeen lähin ulos. Nauttimaan keväästä. Hiljasuuesta. Rauhasta ja yksinäisyyestä. Ai että mää tykkään! Kevään ensimmäinen pyörälenkki (se ei ollu lenkki, vaan etanamatelijan nautiskeluajelu) Kainoksi ristityllä Iskän vanhalla jopolla. Seon hieno menopeli, minkä selästä kelpaa kuunnella hiljasuuen rikkovaa linnunlaulua, ja haistaa aina yhtä ihanaa kevään hajua ja nauttia luonnosta.

"Tasan 16v sitte huusin elämäni ensihuuon :)"
Koska olin nauttimasa luonnosta ja hiljasuuesta ja rauhasta, ja koska eletään sosiaalisen median valtaista aikakautta, nii pitihän se puhelin kaivaa esiin ja ikuistaa Snapchattiin ku hetki kello tuli 18:57. Hetki jollon parkasin elämäni ensihuuon. Tosin 16vuotta takaperin.


Sää salli ja elämä hymyilee. Huhtikuusta on tulosa mahtava, projektiviikon ja leirien ja kaiken mukavan takia epäilen, että on yks hujaus ko tajuan että on vappu ja elämäni viimenen pakollinen kuukausi koulusa alkaa;

n a u t i n !

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Voitettu?



Yheksän vuotta sitte opettelin koulunkäyntiä eskarisa. Siitä on aikaa, enkä kauhiasti ees muista eskariaikaani (kauhia ku ikäkriisi pukkaa..), mutta muistan jotain, mikä jätti minuun traumat.

Muistan ku itkin äitin sylisä eteisen lattialla, mahatautia potevana. Seuraava muistikuva on ku lähettiin ajamaan sairaalaan, ja ryhmisporukka tuli kävellen vastaan, mihin lie matkalla, mää olin kuitenki matkalla sairaalaan. Matkalla sairaalaan siksi, että olin mahatautisena ollu kaheksan vuorokautta syömättä ja juomatta mitään. Voin sanua, että et todellakaan oo ainut joka ei tätä usko. Mutta totta se on, kaheksan pitkää vuorokautta pieni eskarilainen sinnitteli ruokaa syömättä ja vettä juomatta.


Tästä toivuttua ja eloon jääneenä, oon pelänny, tramatisoinu, kammoksunu, iljeksyny ja ällönny mahatautia yli kaiken. Viimeset yheksän vuotta oon kiertäny mahatautiset ihimiset k a u k a a. Viimeseen yheksään vuoteen en oo ollu mahatauisa. Eikä oo montaa viikkoa ku aattelin, että ehkä minuun ei tuukkaan enään koskaan mahatautia. Ehkä mun ei tarvikkaan enään koskaan oksentaa. Ehkä mää pelkään ja kammoksun sitä ihan turhaan.


Mutta mitä vielä. Tulihan se kaunis torstai-ilta, ku kello läheni yhtätoista ja totesin ihtelleni peiliin kahtoen, että yheksään vuoteen en oo oksentanu, mutta nyt oon. Se tunne oli kamala. Järkyttävä.


Ehoton hyväpuoli täsä on se, että mokoman tauti ei kauon kestä. Eilen siivosin jo kamarin, tänään lähin käymään äitin kans viikonloppuostoksilla. Mutta edellenki oon sitämieltä, että oon ennemmin vaikka viikkon neljänkymmenenasteen kuumeesa, mitä illan mahatauisa.

Mutta näköjään kaikesta selviää. Mahatauin pelkäämisen voi voittaa, mutta sen yheksän vuotta sitte tuomia traumoja ei voi voittaa.


Ja koska oon hysteerisenä ihmisenä minimoinu pienimmäkki riskit viettää toista yötä vessanlattialla istuen, oon viimeset kaks vuorokautta syöny pelkkää jäätelöä, enkä sitäkään kehuttavan paljoa. Mutta nyt päätin syyä jotain oikiaa ruokaaki, ja mitäpämuuta ku makaronia ja tonnikalaa. Yheksän vuotta sitte äiti keitti mulle kolmea makaronia kattilasa, niistä alotettiin syöminen kaheksan päivän totaalipaaston jälkeen:) siihennähen tuo mun äsken vetämäni annos oli jättiläinen. Ja toivon että se pysyy kans sisällä!!

Pysykäähän terveenä ja viettäkää kiva viikonloppu :)

torstai 31. maaliskuuta 2016

Ulkonäkö on pinnallista

Mietein tänään kärsivällisyyteni ja motivaationi tyystin kotsantunnilla menettäneenä, open määräämää tilaustyötä millintarkkuuella tekien todellakin sitä, miks ulkonäkö on niin iso juttu. Kyllä, puhun nyt voisarvista. Toki ymmärrän, että kyseesä oli tilaustyö, ja siihen pitää panostaa vähä enemmän, mutta hei, jos ne tekee liian täydelliseksi, niitä luullaan kaupasta ostetuiksi. Eikä se ulkonäkö maistu yhtään miltään. Ulkonäkö on pinnallista, jolla ei loppupeleisä oo yhtään minkään asteista väliä, yhtään minkään asian kans.


Vaikka puhun nyt pääosin näistä voisarvista, joitten mittaamiseen ja tälläämiseen ja symmetrisesti tekemiseen mun hermot oli todellaki koetuksella, puhun myös yleisesti. Ulkonäkö on kaikesa asiasa pinnallista. Etenki nykypäivänä. Ulkonäkö ei oo pysyvää, se ei kerro totuutta.


Vaikka teet kuin hienon voisarven, se kiiltää, se on symmetrinen, ei liian laiha -eikä liian pulleva, se on käytännösä täydellinen. Se ulkonäkö ei oo pysyvää. Mitä sitte kun voisarvi elää vanhaksi, ja homehtuu? Ei se sitte enään oo hieno. Tai entä jos voisarvi kohtaa kohtalokkaasti lattian, ja siihen tulee särö? Hylätäänkö se vain siksi, että se on ruma?


Löysin kerran Facebookin ihmeellisestä maailmasta kuvan, joka kuvaa täydellisesti sitä, miten ulkonäöllä ei oo mitään merkitystä. Kuva oli enemmän ihmisiin viittaava, mitä voisarviin, mutta ulkonäkö on pinnallista -niin ihmisisä kuin ruuasaki. "Älä etsi pelkästään kauniita kasvoja, sillä jonain päivänä ne vanhenevat. Älä etsi sielää ihoa, sillä se rypistyy jonain päivänä. Etsi uskollista sydäntä, joka ikävöi ja rakastaa sinua joka päivä". 

Ulkonäkö on in nykyään. Huomasin tänään että se on sitä myös ruoassa. Enkä ymmärrä tätä. En ihmisisä, enkä voisarvisa. Vaikka kuin on kyseesä tilaustyö, maku on se joka ratkasee. Ainaki jos mää oisin kyseisiä sarvia tilannu, aattelisin asian näin... Ihmisisä sama homma. Ulkonäkö on enemmänki kuin in. Sisin on se joka ratkasee. Aina ja kaikesa. Ruuasa ja ihmisisä.


Mukavaa torstai-iltaa kaikille! Muistakaa, että ulkonäöllä ei oo väliä! :)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Leipädonitseja

Sillonko tekee mieli laittaa Instagramiin kuva bagelseista, ei todellakaan auta muu ko niitä alkaa tekemään :D vain siksi, että saa kuvattua ne. Aivan riittävän hyvä syy alakaa leipoon, ja tekeen jo ennestään isoon tiskivuoreen lisää tiskiä..


Olin varmaan vähintäänki someriippuvaisen näkönen, ku täytin, tälläsin ja kuvasin näitä. Mutta saimpahan Instagramiin uuen kuvan (taas..) ja hyvää syötävää pääsiäislauantaille. 



Bagelit (n. 24 kpl)

50g hiivaa

5d lämmintä vettä

½dl vaaleaa siirappia

2tl suolaa

1rkl öljyä

13-14dl vehnäjauhoja

Keittämiseen:

noin 3dl vettä

4rkl sokeria

Voiteluun ja koristeluun:

kananmuna 

seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä
tai juustoraastetta

Ohje:

Murenna hiiva kulhoon, ja liuota se lämpimään veteen.
Lisää siirappi, suola ja öljy. Lisää jauhot vähitellen ja
alusta taikinaa samalla. Vaivaa taikinaa jauhoitetulla
leivinpöydällä noin 5 minuuttia.

Nosta taikina takaisin kulhoon ja anna nousta
leivinliinan alla noin tunti.

Kaada taikina leivinpöydälle ja jaa se 24 yhtä suureen
palaan. Pyöritä palat pitkulaisiksi patukoiksi, joiden päät
ovat hiukan ohuemmat kuin muu osa. Kierrä patukat
rinkeliksi ja kiinnitä päistään yhteen. Nosta bagelit
jauhotetun leivinpaperin päälle (muuten ne saattavat
jäädä pöytään kiinni) ja kohota vielä 20min leivinliinan alla.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Keitä sokeri ja vesi
isossa kattilassa. Nosta kerrallaan 2-3 bagelia kattilaan ja
keitä 2-3 minuuttia. Käännä bagelit ympäri muutaman kerran
keittämisen aikana.

Nosta bagelit vedestä reikäkauhalla. Voitele munalla ja
dippaa siemeniin tai juustoraasteeseen. Nosta bagelit
leivinpaperilla päällystetylle uunipannule ja paista uunin
keskitasolla 12-15 minuuttia.

Ohje 3/12 heinäkuu-syyskuu Leivotaan -lehdestä


Näitä on meillä tehty kerran aikasemminki, ja muistelin niitä hyviksi. Hyviä ne oli edelleen, ja täyttäviä kaikkine täytteineen!