maanantai 25. tammikuuta 2016

Miksi se on niin hyvää?

Mää en syö karkkia. En ees tykkää karkista, enkä koe siihen mitään himoa. En salmiakki-, lakritsi, tai hedelmäkarkkeihin. En koviin enkä kirpeisiin. En tuttifrutteihin, panttereihin tai sirkusaakkosiin. Pärjäisin vallan hyvin, ilman minkäänlaisia ongelmia, ilman karkkia.

Mutta; kuka on keksiny suklaan? Kuka on tehny siitä niin hyvää?


Suklaata mää syön! Ja jos mää jotain syön, sitte myös syön sitä... Suklaa on ehottomasti parasta "karkkia", jos sen voi edes karkiksi luokitella? Suklaahan tehään kaakaosta, kaakao kasvaa kasvimaalla eli suklaa on yhtäkuin salaatti. Se on siis varsinaisen positiivinen asia:)


Kiitos Marabou, Milka ja Fazer siitä, että olette olemasa! Tai niin... kiitos ja kiitos, riippuu kysyykö asiaa järkeviltä vai vähemmän järkeviltä aivoilta.


Suussasulavan suklaista alkanutta viikkoa kaikille! :)

Käykäähän muuten ihmeesä seurailemassa blogia Instagramissa @aarteitamaalla

lauantai 23. tammikuuta 2016

Hyvää vai pahaa muutosta?

"Sittekö mää oon iso, otan puhelimen ja rahapussin mukaan ja lähen Ruotsiin. Ja puhelimenki mää sammutan ettei kukaan häiri mua".

"Enkä mää ikinä sammuta kuivausrumpua kun se piippaa ollesaan lopusa. Enkä mää silitä ikinä, raivaan vain pyykkivuorten väliin polut mistä mahtuu kulkemaan".

"Mää en siivua, pese lattioita, imuroi, pyyhi pölyjä, tai mitään, en koskaan"


PikkuMaiMa on joskus ollu tuota mieltä. Mutta ei ole enään! Täsä asiasa tapahtunu muutos on ollu hyvä, koska mieli on nuista ajoista kohentunu ja viisastunu, onneksi.


Tykkään siististä kodista. Erityisen tarkka oon siististä huoneesta. Mun omasta huoneesta. Mikään ei oo inhottavampaa, ku mennä nukkumaan tunkkasen hajuseen huoneeseen, misä on vaatemyttyjä pitkin lattiaa, nurkat täynnä pölypalloja.


Illalla, ennenkö meen nukkuun, mun on avattava se kamarin ikkuna hetkeksi, vaikka ulkona ois -30 pakkasta. Vain siksi, että saan raitista ilmaa, ja tunkkasen hajun huoneesta pois. Enkä voi jättää vaatteita lojumaan lattialle, tai voin, mutta se alkaa häiriin mua hyvin äkkiä joten nostan ne heti joko takas kaappiin, tai vien pyykkiin.

Pölypallot ja irtohiukset on myös niitä, joita mää inhuan aivan yli kaiken. Ja tämän oon ratkassu sillä, että imuroin kamarini kerta viikkoon. Yleensä perjantaisin. Samalla pyyhkäsen lipaston päältä pölyjä. Vain siksi, että inhoan alkaa nukkuun, jos tiiän kamarin lattialla tai lipaston päällä olevan pölyä.


Puhtaitten lakanoiden haju on yks maailman parhaimpia hajua, jonka takia vaihan lakanatki luvattoman usein. Pehmeät, puhtaan hajuset, raikkaat ja vilposet lakanat on jotain niin parasta! Äiti vain ei tykkää siitä, että pyykkikori täyttyy parin viikon välein aina mun lakanoista... heh.


Muistan aikoja, jollon mun kamari on ollu niin täynnä tavaraa, ettei mitään tolkkua. Työpöytä on pursunnu tavaraa niin paljo, ettei siihen mitään mahtunu laskemaan. Eri värisiä, näkösiä, kokosia ja mallisia laatikkoja ja laatikostoja on ollu jokanen pöyännurkka täynnä. Jokapaikka on yksinkertasesti ollu vain täynnä tavaraa.

Kunnes tapahtu jotain. Päätin kuskata puolet mun kamarin sisällöstäni vaatehuoneeseen, joka muuttu hyvin äkkiä tämän toimenpiteen jälkeen romuhuoneeksi :D syysin sinne kaiken pois silmistä, sen kummemmin järjestelemättä. Sen jälkeen, joka kerta kun siivosin, vein samaiseen romukamariin pari kassillista lisää tavaraa mitä halusin pois silmien eestä. Ja tätä on oikiasti jatkunu monta vuotta! Ja asiaan tuli stoppi sittekö romukamari siivottiin, ja äiti teki harvinaisen selväksi ettei sinne viiä enään yhtäkään tavaraa ilman, että sitä on näytetty äitille, ja mietitty tarviiko sitä säästää. Melkein oon jopa totellu.....

hyvin oleellinen osa mun kamarin sisustusta!

Mutta totuus on se, että tällähetkellä en hyväksy kamariini todellakaan ihan mitä tahansa ryönää. Oon hyvin tarkka siitä, mitä mun kamari sisältää. Jonka takia sielä on niin vähä tavaraa, etten tiiä mitä sieltä enään vois kyseiseen romukamariin viiä.


Piän huonetta siistinä, koska vietän sielä eniten aikaa, ja inhoan sotkua. Joskus tuntuu, että oon liian järjestelmällinen ja siisti kamarin suhteen. En kuitenkaan tykkää siitä, että huone on jäykän siisti ja kiiltävä, joten jätän aina sängyn just sen näköseksi, miltä se aamulla herätesä näyttää, jotta se tuo kodikkuutta kamariin :))).

Mulle kamarin siisteys on kaikki kaikesa. Niin suurta väliä ei oo, jos alakerran kamarin nurkasa on pölyä, tai olohuoneen lattialla on irtohiuksi. Eikä mua haittaa, jos meen kylään johonki, ja näen paijan jonku kamarin lattialla. Jokainen elää just niin siistisä, tai just niin sotkusesa talosa/huoneesa misä haluaa, ja mää haluan elää siistisä huoneesa oman viihtyisyyteni vuoksi! :)

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Pakkasukko on talven paras vieras



Ulkona on kylmä, siitä ei pääse mihinkään mittarin ollesa 28.5 astetta nollan alapuolella. Talvia elettäesä sanoisin, että nollan paremmalla puolella. Tykkään pakkasesta, lumesta, talvesta ja kuutamosta. Mikään ei oo mahtavampaa, ku aivan täys hiljasuus, pakkanen, kuutamo ja kenkien alla ilkeästi narskuva lumi. Vielä jos päälle lisätään revontulet, minusta tulee hullu.


Päivällä paistava aurinko, ja illalla taivaalta möllöttäen tervehtivä kuu on jotain niin maagista keskellä talven kovimpia pakkasia, ettei siihen sanat yllä! Kuin moni kaupunkilainen (kaupunki on sielä misä on katuvalot) tietää, miltä kuutamo ihan oikiasti talvipakkasella näyttää? Siinä heti ensimmäinen syy, miks rakastan asumista täälä korvesa. Luonto näyttää parhaat puolensa, joita ei katuvalot tai naapurit pilaa ;)

kato kuvaa oikeasta kulmasta, näet siinä kuutamon!

Vielä jos pääsis lapin metrien lumikinosten keskelle kuutamoon, menettäisin järkeni. Pakkasukko ja kuu on talven parhaat vieraat, jotka mää otan aina avosylin vastaan. Mun tykö se pariskunta saa aina tulla!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Ei vegeä

Liha. Pihvit. Kinkku. Lihapullat. Kana. Makkara. Nakit. Possu, sika, nauta, lehmä, karja, mulli, kana, miksi niitä nyt ikinä tahtookaan kutsua.

Liha tehään eläimestä. Mää syön eläimiä. Hyvällä omallatunnolla, hyvällä ruokahalulla. En selviäis kovin häävisti edes päivää ilman lihaa. Jauhenliha on aivan törkiä hyvää, lihapullia syön pelliltä niinkö karkkeja. Suupaloja, hyviä, terveellisempiä ku karkit, hyvin maustettuja, lämpösiä, suolasia. Miksei myyä lihapullakarkkipusseja? Ostaisin heti.

Pahottelen etten muistanu ottaa tästä "herkusta" kuvaa kun Snapchattiin,
mutta näillä mennään.

Totesin tänään, että kotsan "enskerralla tehään pitsaa", ei välttämättä oo niin herkullista, miltä se kuulostaa. Tai, mikäpä mää oon sanomaan, en maistanu ripahustakaan siitä pitsasta. Kasvispitsasta. Elämäni ensimmäisestä, ja suurimmalla todennäköisyyellä myös viimesestä tekemästäni kasvispitsasta.

Nyt on meneillään joku ihmeellinen vegehulluus, jokapaikka pursuaa uusia vegaanihaasteita, ja päätin kantaa korteni kekoon tähän haasteeseen kertomalla, etten ois saanu alas tuota kasvispitsaa vaikka mikä ois ollu. Syynä oli täyte. Herkkusienet ja "huijausjauheliha" soijarouhe päällimmäisinä syypäinä.

En halua missään tapauksesa mollata, haukkua tai väheksyä kasvissyöjiä! Arvostan niitä, jotka saa soijat, pavut, sienet ja muut ruohot syötyä, ja pärjää ilman lihaa. Mutta en myöskään koe minkäänlaista tarvetta miks tekisin niin ite. Mitä hyödyn siitä? Luulen että navetan omistavat sukulaiset ei ainakaan mielellään mulle kasvispöperöjä tekis :D

En koe pahaa oloa eläinten puolesta, kun syön lihapullia. Tykkään eläimistä, pienistä, somista, viattomista ja lutusista kotieläimistä. Enkä söis omaa kissaani mistään hinnasta. Mutta jos tuosa pihalla ois navetta täynnä lehmiä, uskon että söisin edelleen lihapullia ja pihvejä. Hyvällä omallatunnolla.

Tuotantoeläimet on eriasiat, eläimet jotka on tarkotettu syötäväksi. Mitä maailmalle tapahtuis, jos kaikki lakkais syömästä lihaa? Mihin kaikki tuotantoeläimet laitettais sitte?

torstai 7. tammikuuta 2016

Aina yhtä ankiaa

Myönnän erittäin rehellisesti, että en voi ymmärtää ihmisiä jotka sanoo aina loman viimesenä päivänä "on se ihan mukava palata taas töihin". Mää en todellakaan sano niin. Se ei oo missään määrin mukavaa. Se on aina yhtä ankiaa, masentavaa ja ärsyttävää.

Monesti sanotaan myös, että loman viimesestä päivästä pitää nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Tehä kaikkia mahtavaa, olla ja nauttia, jotta siitä saa energiaa arjen ankeuden alkaesa. Uskallan väittää, että asia ei oo näin. Eilen oli mahtava päivä, joka kostautu siinä, että tää arkeen palaaminen on ollu entistä masentavampaa.


Jos nyt jotain positiivistä, niin ulkona tuntuu vihdoin niin talvelta ku vain voi tuntua, ja tää oli viimenen pakollisen koulun joululoma, josta tuli paluu arkeen. Käyntiin lähti myös viimenen "pakollinen" lukukausi. Tämän lukukauen jälkeen, mun oppivelvollisuus on täytetty, eikä mun periaatteesa oo enään mikään pakko opiskella mitään, käytännönpuoli on vain eriasia.


Onneks on keksitty (puu!)sauna, mihin istahtaa ko ulkona pakkanen paukkuu, ja saa rueta kelaamaan kaikkia kivoja asioita, masentavien asioitten sijaan. Jos tää tästä joskus vielä alakas rullaamaan? Jos mää vielä joskus oppisin nauttimaan arjesta kaikkine rutiineineen, aikatauluineen ja aikasine herätyksine? Tai sitte en..


Anteeksi pessimistisyyteni, oikiasti asiat on hyvin, eikä mulla oo ees mitään todellista syytä valittaa, mutta mielummin heräisin kymmenen yli kolme iltapäivällä, mitä 6:25.. Huomena on onneks perjantai!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Värikästä vuodenalkua!



Ostin äitille joululahjaksi aikuisten värityskirjan, josta on puhuttu paljon, mutta en oo vaivautunu edes sen hankinnan ajattelemiseen, koska vihaan värittämistä, paperia, lyijykyniä...

Tämänhetkisestä talon asukasluvusta 40% värittää tuota kirjaa ku pöhölöt. Äiti varmaan kerenny värittää raukka vielä yhtään kuvaa :D mutta pääasia että kirjalle on käyttöä!

Koska se näytti kivalta, päätin kokeilla. Tusseilla! Puuväreihin en koske ihan vain siksi, että siitä kuuluu järkyttävä ääni.


Ja täytyy sanoa, että neljän aikaan aamuyöstä tuo oli varsin mukavaa tihrustamista:) suosittelen kokeilemaan! Tekeminen on matkavauhtia etana. Kuvat on pieniä, jotka pitää värittää tarkasti, mutta sen takia kuvista tulee myös hienoja. Erittäin hyvää aivojen skarppausta aamuyön tunneilla!

Ja evästys pitää olla kohillaan, ja tietenki käjen ulottuvilla ;)


Ja värittämisen jälkeen, lopputulos on aina tämä;


Vähintäänkin kourallisen karkkipapereja saa hetken värityssession jälkeen viiä roskakoriin. Mutta onko tuolla nyt niin suurta merkitystä, dietinhän mää jo alotin, mikäli ootte eellisiä postauksia lukenu, tiiät mistä puhun :)

Värikästä alkuvuotta, sanan kirjaimellisesa merkityksesä!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2016!






Riemukaan iloista, mutta rauhallista uutta vuotta kaikille! Nauttikaa vuojesta, olkaa iloisia "uudesta alusta" ja "uudesta mahdollisuudesta" alottaa jotain uutta ja erikoista; kasvisruokavalio, kuntokuuri, sometonvuosi, muovitonvuosi, autotonvuosi tai mitä näitä nyt ikinä onkaan. Nauttikaa myös mikäli elämä jatkuu samanlaisen arkisena mitä vasta päättynyt vuosi oli:)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!