Miten mukavalta tuntu perjantai-iltana (aamuyönä) alkaa nukkumaan, tietäen ettei aamulla tarvi nousta ylös yhtään ennen ku uni on loppunu, eikä koko päivälle ollu minkäänasteisia suunitelmia. Miks minusta tuntuu, että vastaavanlaisesta lauantaista on ainaki kolme viikkoa aikaa?
Lauantaiaamuna heräsin hiljasuuteen. Ai että miten ihanaa. Mitkään äänet ei ollu herättäny mua ja keskeyttäny mun unia. Sain nukkua niin pitkään ku unta riitti. Kiitos äiti ettet alkanu vatkaamaan kakkuja ennenkö heräsin:)
Säät on tänäviikonloppuna helliny myös! Ukonilma, kesänen vesisaje, ilta-auringon oranssiksi värjäämä ilta ja ihanan lämmin kesänen sää on tervehtiny viikonlopun aikana. Tänäänki istuskelin yöpaita päällä jätskiä syöjen ja kuuntelin linnun laulua, mitään muita ääniä ei kuulunu mistään. Linnut laulo rauhallisesti, lämmin tuuli puhalsi ja Vimpa makas erittäin rauhallisena pihalla josta tiesin, että mitään vaaraa tai uhkaa ei oo misään. Sillä hetkellä tuntu, että valtakunnasa on rauha ja hiljasuus. Ainaki meijän talon valtakunnasa, toivottavasti muittenki.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti