Kerran partiolainen, aina partiolainen!

Yks asia mitä mää elämääni kaipaan on partio. Pitkäaikasin ja hauskin harrastus mitä mulla on koskaan ollu. Viimesyksynä se mun osaltani vain loppu. Ei ollu kaveria partiosa. Eikä ketään saman ikäsäkään. Se siis vain jäi.

Vaikka, kapinoiva minä onki partiosa aika monesti päässy valtaan, hauskaa kylläki, mutta joka ikinen vuosi partiosa tehtiin tismalleen samat asiat :D opeteltiin merimiessolmua, sisaruspiiriä, laurentsiaa, myyjäisiä, lupauksenanto, rakennettiin linnunpönttö (joista en oo ku yhen saanu valmiiksi asti!), käytiin leirillä talvella, opetellaan trangian käyttöä ja syyään sinolita maistuvia nuudeleita, lauletaan partiolauluja, keväällä käytiin linturetkellä kuuntelemasa lintuja, leikittiin, ja kesällä taas yks partioleiri.

En halua valittaa, en missään tapauksesa! Oon kiitollinen siitä että oon saanu olla partiosa, pienesä lippukunnasa. Ja iteasiasa mulla meinaa olla vähä ikäväki näitä aikoja. Jos saisin kaverin partioon, voisin melekein luvata että tulisin taas partion riveihin mukaan. 

Partio on partio sillonko sielä tehään just näitä edellä mainittuja. Merimiessolmu, siihen on se iänikunen muistisääntö miten se tehään ku ne kaks miestä tapas toisensa ja kätteli :D trangian käyttöä ei voi olla osaamatta, se harjoteltiin monesti vuojesa. Nuudeleita jokanen osaa pistää trangiaan. Sisaruspiirin jokainen osaa tehä. Vasen käsi päälle. Lupaus annetaan etu- ja keskisormi pupunkorvatyylimäisesti ohtalla. Laurentsia, se partion hirvein leikki (:D), sen kaikki tietää. Ja sitte. Kaikkien on tiedettävä talvileirien makaronilaatikko <3 mikään ei oo parempaa! Ei mikään. Parasta makaronilaatikkoa mitä oon ikinä, koskaan. milloinkaan missään syöny! 

Nii, ja toinen on se pilli. Mikäliepartionjohtajan pilli, sen äänen kuulen vieläki korvisa. Ja sitä oli aina määräys totella :D pilli ku soi, oli käsky kokoontumiselle selevä. 

Ehkä minut vielä jokupäivä partiosa nähään, misä muojosa, sitä en tiiä. Mutta partion haluan elämääni takasin :)

Partio oli partio. Tavallaan niin ärsyttävä ettei sieltä voinu poiskaan jääjä :D muistaakseni mulla on ennenki ollu, mun partiokauen alkuaikoina paussi jollon en ollu partiosa, ehkä tääki kuuluu siihen samaan sarjaan. Josko vielä joskus, sittekö on aikaa :D niihän ne ihimiset ruukaa sanoa! 

Ehkä kyse on siitä, että viimevuonna mää omasta valinnasta päätin jääjä sudareiden ryhmään, josa tietenki opetetaan äärimmäisen perusteellisesti uusille sudenpennuille partiolaisten perustaijot jotka kaikkien pitää osata. Ja välillä leikittiin hippaa. Ja sitte taisteltiin kumpi on oikia ja kumpi vasenkäsi, ja kumpi pannaan sisaruspiirisä päällimmäiseksi käjeksi.

Ehkä se oli huono valinta. Jääjä sudareiden ryhmään siis. Ehkä ois ollu viisasta mennä sinne isompien ryhmään, mutta sielä ei tuntunu olevan ketään kaveria. Mutta ehkä jokupäivä teen comebackin ja palaan takasi, kukapa tietää! Jos ei nyt, nii kymmenen vuojen päästä. Väliäkö tuolla millon, mutta joskus!

Partio vain korostaa mun eräjormamaisuuttani. Mulla on vahva tunne siitä, että mää oon saanu isoveljeltä jotain kamalia mehtähinkuajatuksia. Tai kenties geeniperimällä Vaarilta? Äitiltä mää en ainakaan mitään mehtävillitystä oo saanu (sori äitii.. :D) ja Iskästä en osaa sanoa.. ehkä juu ehkä ei. 

Tai! Ehkä mun eräjormasuuteni on lähtösin siitä, että ensimmäinen virallinen harrastus oli partio! Eikö siinä ois juttuun sopiva selitys  ;D 

Siis mua ei todellakaan saa lähteen kaheksi viikoksi vaeltaan kakskymmen kilonen rinkka seläsä jotain lapin erämaita tiellä tietämättömillä, ei. Mutta mää nautin luonnosta. Luonnosa saa olla rauhasa. Hiljasuuesa. Aatella mitä lystää tai olla aattelematta yhtään mitään. Mää nautin siitä että ku mää tuun koulusta kotia, nii mää saan olla rauhasa! Mun ei tarvi kuunnella niitä mopokossien kuminpolttokisoja, tai koulun pihalla olevien kerhojen meteliä, tai just 18v täyttäneiden autoilijoitten uusien nopeusennätyksientekoa. Vaa mää saan vain olla. Ihan vain olla! Se on se jutun ydin