lauantai 29. elokuuta 2015

Fakta; Armeija!

"Oon armeijahullu"

Kyllä. Muistan ikuisesti sen tunteen, ku veli lähti ekaa kertaa armeijaan. Muistan myös ikuisesti sen tunteen, ku veli tuli armeijasta reserviin. Siihen väliin mahtu iloa, surua, tuskaa ja itkua mutta se aika myös opetti. Ja se aika teki minusta todellisen armeijahullun ja sillä tiellä ollaan edelleenki.


"Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjolan taivaan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa"


Mää en voi sanoin kuvailla sitä palavaa intoa, mitä mää armeijaa kohtaan tunnen. Enkä usko että kukaan edes ymmärtäis sitä, vaikka osaisinki sen sanoin kuvata. Armeija on kaikesa käsitteen laajuudesaan intohimoni. 

Enkä usko että oon itekkään vielä täysin varma siitä, mikä se sisimmäsä syttyvä kipinä armeijaa kohtaa oikiasti on. Totta on, että mää todellakin haluaisin käyä armeijan, ja toivon että mää siihen sinä kauniina päivänä pystyn, ku ikäpoloveni naisten tulee vapaehtosesti ilmottautua kutsuntoihin, mutta tottuus on myös se toinen laita että mun luonnetta ei oo tehty toisten ihmisten ampumisen opiskeluun.


Muistan pari vuotta ennen veljen armeijaanlähtöä, että kerran meillä sattu olemaan telkkari auki, ja sieltä näky Erikoisrajajääkärit -sarja.  Sivusilmällä ja puolella korvallani en pystyny kahtoon sitä jäätävää kuria, sitä huutoa, sitä koulutusta, sitä ihtensä äärirajoille pakon eesä viemistä ja sitä, että sinne on omasta vapaasta halustaan halunnu päästä. 

Nyt siitä on ehkä pari kuukautta, jos sitäkään ku katoin YouTuben ihmeellisestä maailmasta joka ikisen Erikoisrajajääkärit -jakson. Valitettavasti niitä ei enään sielä oo nähtävisä, oisin nimittäin kahtonu ne yks päivä uuestaan.. Ja sanotaanko näin, että se oli yks mielenkiintosimpia ja puhuttelevimpia sarjoja mitä oon koskaan kahtonu. Se sarja kerto kuuen jakson verran, vuojen kestävästä erikoisrajajääkärikomppanjasa Imatran Immolasa olevista varusmiehistä. Erikoisrajajääkärit sarjan traileri löytyy tästä linkistä. Yksistään jo tuohon 31 sekunin pätkään on saatu tiivistettyä aika paljon. 

Tuo sarja opetti mulle hyvin yksinkertasen arkielämän asian joka myös on oikiasti auttanu, nimittäin minä joka nukun keskimäärin joka yö 8-9 tuntia yöunta, tuun lähestulukoon hulluksi jos on muutama yö peräkkäin että nukun vain kuus tuntia. Niinä hetkinä, ku hulluus alakaa iskeen, mietin, että mun ei kuitenkaan tarvi hiihtää kahen vuorokauen hiihtovaellusta, nollan minutin yöunilla koko aikana, neljänkymmenenasteen pakkasesa, olemattoman vähällä ruokamäärällä lapin erämaasa keskellä ei mitään. 


Mutta kaikkein kovimman koulutuksen on saanu kuitenki veteraanit. Niiltä ei oo kysytty haluaako ne viiä ihtensä täysin äärirajoille, haluaako ne vaarantaa oman henkensä, koska sojasa sojitaan, halusit sitä tai et. Vaikka uskon kyllä, että aika moni tämän päivän veteraaneista aikoinaan halus säilyttää itsenäisen Isänmaan ja taistella kaikin voimin sen eteen, eikä tavallinen tallaaja ymmärrä sitä uhrausta. Perhe, lapset, koti, työ, kaikki jätettiin, lähettiin taistelemaan kenties koskaan enään kotia palaamatta ja palkkioksi siitä, meillä on nyt oma, rakas ja itsenäinen Isänmaa. 


"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.

Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket aintaa,
murheen niinkuin ilon seesteisen"

Mulle tuon virren sanoma avautu ensimmäisen kerran tuoreitten rajajääkäreitten laulamana valajumalanpalveluksesa reilu vuosi sitte. Nilkuttavat, rakoilla olevat jalat, väsyneet silmät ja rättipoikki olevan kropan omistavat varusmiehet laulo tuon virren kirkosa ehottomasti komeimmalla lauluäänellä, mitä elämäni aikana oon kuullu, että se jäi mun mieleen ikuisesti. Se hetki kosketti, se hetki puhutteli, se hetki kerto jälleen kerran, kuka on oikiasti Se ainut, joka meitä täälä maan päällä voi auttaa. Se on Isä joka hoitaa lastaan armollaan, Isä joka kädessään joka päivä kantaa, Isä joka tietää kaiken mitä tarvitsen, Isä joka antaa niin ilon ku murheen hetket. 


"Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa. 

Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa"

Postauksen kuvat otettu isoveljen valatilasuuesta. Henkilöitten kasvoja sumennettu tunnistamattomaksi:)

(Postaus kuuluu 50 faktaa juttusarjaan)

torstai 27. elokuuta 2015

Salamaa nopeampi elämäni

"Hän ei alkanut harjoitella systemaattisesti hyvin nuorena
eikä vähän vanhempanakaan noudattanut aina sen enempää
valmentajien kuin muidenkaan vanhempien ja viisaampien
ohjeita tai neuvoja.

Silti hänestä tuli parempi kuin kenestäkään muusta.

Maailman kaikkien aikojen nopein ihminen.
Maailman tunnetuin yleisurheilija.
USAIN BOLT!"


Mää en mikään järkyttävän suuri yleisurheilun fani oo, mutta se sisältää kaks lajia joista toinen on ainaki pakko nähä. Ensimmäinen lajeista on keihäs, se nyt oo ihan nii millin nuukaa vaikkei sitä satu justiisa näkemäänkään, vaikka ainahan se kiva nähä on jos pystyy. Vilpittömät onnittelut siis Terolle pronssista! Mutta se, mikä pitää nähä. On Usain Bolt. Maailman tunnetuin yleisurheilija. Se, joka voittaa aina. Eikä kärähä doupingeista tai muistakaan humpuukeista. Se, joka naureskelee aina. Se, jolla on tyylikkäin poseeraus maaliviivan paremmalla puolella. Se, joka ei koskaan juokse tosisaan. Se, jota ei tarvi ennen lähtölaukauksen pamausta pahemmin esitellä. Se, jolla on yleisölleen aikaa että toimitsijat joutuu suurinpiirtein kantaan miehen pois kentältä. Se, joka on voittamaton yleisurheilun sankari.


Mää en oo hetkiäkään uskonu niitä spekulaatioita ettei Bolt ois tänäkesänä kunnosa. Ei ehkä siinä kunnosa misä se joskus on ollu, mutta kuitenki niin hyväsä kunnosa ettei tosisaan tartte juosta yhesäkään kisasa. Oli kyseesä 100- tai 200 metrin juoksu, oli vastasa kuin kovia Gatlineita tai muita doupingeista aikoinaan kärähtäneitä, ku telineisä on Usain Bolt, nii lopputulosta ei tarvi kauon miettiä. 


Kymmenen maailmanmestaruutta. Kirja tulee kaks maailmanmestaruutta jäljesä ;) Voittanu 2008 vuojesta lähtien, yhtä varaslähtöä (=diskaus) lukuunottamatta kaikki MM- ja olympiakisojen molemmat matkat. 


"Uskokaa pois, minun aikani ei ole vielä ohi"
Kyllä. Enskesänä oottaa Rio de Janeiron olympialaiset..

maanantai 17. elokuuta 2015

Fakta; maksatäti


"Pienenä halusin aina olla maksatäti"

en siis täti joka omistaa maksan, siis sen ihmisen sisällä olevan elimen, mikälie sitte viralliselta nimeltä onkaan vaan se täti, joka istuu kaupan kassalla ja vastaanottaa maksut. Maksatäti siis.


Mua on aina kiehtonu olla kaupasa myyjänä. Mun mielestä ois kiva piippauttaa ne kaikki tuotteet kassan läpi, ja tietenki periä maksut "viistoista yheksänviis"



Omistin myös joskus aikoinani niitä jäljentäviä kuittipapereja jotka oli muuten aivan huippuja! Niistä kirjottelin kuitteja millon kalastuslupiin ja millon pitopalvelun ruokatilauksiin tai hiihtoloman mökkivaraukseen. 


Enkä koskaan unoha sitä kirjakaupan myyjän ilmettä, ku olin joku tyyliin 7-vuotias, talsein kirjakauppaan äitin kans ja omilla rahoillani ostin tämmösen hienon kuittilaskukoneen mikä lie :D myyjä vähä naureskeli ja mun mielestä se ei ollu yhtään asiallinen myyjä ku minä, omasta mielestäni käytin rahani hyvinki hyödylliseen, ostaen noin seittemänvuotiaana kirjakaupasta kuittilaskukoneen! Okei, tällähetkellä en ihmettele yhtään miks myyjä nauro mulle.. onneks siitä on kohta jo melkein kymmenen vuotta! :D 

Maksatätin ura on siis viisain alottaa hyvisä ajoin.

(Postaus kuuluu 50 faktaa juttusarjaan)

sunnuntai 16. elokuuta 2015

50 faktaa


 Oon kerran laittanu lohikeittoon ketsuppia

 Osaan heiluttaa molempia korvia yhtäaikaa

 Horoskoopilta edustan oinasta

 En tykkää hedelmä/salmiakki karkeista

 En juo maitoa

 Tykkään joulusta

 Haluaisin olla ylioppilas ihan vain siksi, että ois kiva sanua olevansa ylioppilas

 Haluaisin olla viisas

 Mutta samaan aikaan nautin siitä että en oo viisas

 Oon armeijahullu

 Tykkään lapsista

 Pienenä halusin aina olla maksatäti

 Kunnon auton pittää olla BMW!

 Oon joskus omistanu "leipomon"

 Lempparijätski on minttu

 En tykkää suolakurkusta/kurkkusalaatista

Tykkään tutkia minkälaisia lastenvaunuja ihmiset omistaa

 En juo kahavia, teetä tai kaakaota

 Autojen vanteet on hyvin merkittäväsä roolisa

 Inhoan sitä tunnetta, jos mun huoneen lattialla on pölypallo....

 Haluaisin osata soittaa pianoa, mutten osaa enkä jaksa yrittää :D

 Jouluateria on vuojen paras ateria

 Mäkihyppy ja jääkiekkon MM-kisat on parhaita urheilulajeja mitä seuraan

 En oo koskaan pistäny minkäänlaista meikkiä naamaani

 Suolakala on aivan huippua leivänpäällä

 Varasin häihini kanttorin tammikuusa 2014

 Suoristan joka ikinen kouluaamu hiukseni

Pikku Myy on paras muumihahmo

 Kerron yleensä hyvin suoraan mitä aattelen

 Pötkyllinen lauantaimakkara on parempaa ku siivutettu

 En oo ikinä maistanu hernekeittoa

 En osaa lasketella pitkillä suksilla

 Osaan harottaa varpaita

 En sais lasillista limsaa alas vaikka maksettais

 Tilasin ennen aina hampparin pelkällä ketsupilla

 En oo kertaakaan muuttanu talosta toiseen

 Oon nähny kaks karhua luonnosa

 Jauhelihan ruskistaminen on kivaa

 WhatsAppin lempparihymiöni on kyyneleet silmisä naurava nauruhymiö

 Vesi maistuu parhaimmalta muovimukista juotuna

 Sanon monesti nukkuun mennesä "GNST" (= hyvää yötä)

 En osaa piirtää tikku-ukkoa kummallisemmin

 Juon kotona aina ruuan kans mehua

 Viikonloppusin ja loma-aikaan syön aamupalaksi pelkkää kakkua/pullaa/keksiä

 Inhoan lukemista

 Oon kaks kertaa matkustanu junalla

 En koskaan sano aamulla kotona huomenta, nostan aina kättä sille joka sanoo huomenta

 En hahmota luonnosa misä on etelä ja misä pohjonen

 Tykkään siitä, että mun oma kamari on siisti

 Oon syöny kerran niin pienen palan päärynää, että se joutu hukkaan..


Nyt mää keksein ratkasun ikuisiin inspiraationpuutteisiin. 50 faktaa. Tuosa yllä on nyt viiskymmentä asiaa minusta, joita lähen syksyn mittaan avaamaan erillisisä postauksisa. Teoriasa kuulostaa erittäin hyvältä idealta ja helpolta toteuttaa, mutta käytännön toteutuspuolen onnistumisesta en vastaa :D Idean saa toki ryöstää mukaansa, mutta kuten sanoin, en oo vielä kokeillu miten tää käytännösä toimii.

Kertokaahan siis mitä haluatte nuista ensimmäisenä avattavan. Ja muutenki aina saa juttuideoita esittää, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Ja mikäli ei blogia omista, kommenttiboxiinkin saa halutesaan tietty tehä itestään 50 faktaa ;)

Aurinkoisen lämmintä syyssunnuntaita kaikille!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hyvästi kesä!

Tänään se tuli. Elokuun 12. päivä. Päivä, johon vielä keväällä tuntu olevan ikuisuus aikaa. Aikaa ja vapautta tehä mitä tahansa siihen mennesä. Aikaa jollon saa tehä mitä lystää jos sitäkään. Aikaa, johon ootettiin montaa hellepäivää, jotka todellisuuesa jäi lähes kokonaan näkemättä.

Heti riparilta tullesa kauhistuin lapin valosiin öihin tottuneena tätä järjetöntä yön pimeyttä, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, ja tottakai se jatkuu ku ei se oo vielä ees kunnolla alakanu. Yhtenä kauniina (tai sitte ei ollenkaan niin kauniina) iltana heinäkuun lopulla avasin kamarin ikkunan, ulkona oli pimiää ja viiliää ja sielä haisi koulu! Sillon aattelin tojellaki, että eikai nyt hyväntähen vielä? Nytkö se kesä jo meni?

Kyllä. Kesä on mennyttä. Kesää ei enään vuojelle 2015 oo eikä tuu olemaankaan, ellei ilmastonmuutos heitä kunnollista kuperkeikkaa ja nakkaa jouluaatolle hellettä. Ihanaaki ihanempi kesä, ihaninen tapahtumineen ja ihmisineen mutta vähemmän ihanine säätiloineen on enään muisto mielesä. Sitä ei vain yksinkertasesti enään ole. Nyt on syksy.


Syksy josta en koskaan oo tykänny. Mää oon meleko varma, että sittekö tämä pakkopullakoulu on läpästy, syksy ja eritoten talvi tulee kiilaan lempparivuodenaikalistani kärkeen! Mää tykkään oikiasti talvesta, mutta mun mielestä on jotenki väärin kesälomalla haikailla talvia, ku siitä tulee helposti käsitys että tykkäisin koulusta mikä ei alakuunkaan piä paikkaansa.

Hyväpuoli syksysä on, että sillon voi "luvan kans" alakaa oottaan mäkihyppyä ku mikäkihullu ;) tosin sitä mää oon oottanu jo sen verran kauon, että osaan kohta Stefan Kraftin mäkiviikolla hyppäämän Innsbruckin mäkiennätyksen selostuksen yhtä hyvin ku Willingenin mäkimontun juhlituimman sankarin :D


Rehellisesti sanoen, koulu mua ei inspiroi tällä hetkellä yhtään. Sanon niinkö isoveli ennenvanahaan; EVVK. Tiiän että ei saa valittaa ku on mahollisuus käyä ilmasta koulua turvallisesti, mutta mää en vain oo koulunpenkinkuluttajatyyppejä.

Kouluvuosi on nyt kuitenki startannu, eikä sille mitään maha. Nyt ootetaan 134 päivän pääsä kuulottavaa joulua, sitä ennen on onneks tarjolla palio mielenkiintosia mäkihyppykisoja ;) ...niitäkin ootellesa.. ehkä se syksy vielä tästä alakaa luistaan, toivottavasti.

Iloa ja positiivista energiaa ihte kunkin syksyyn!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Suomi on mahotonta

Se on totuus. Suomen kieli on yks maailman vaikeimpia kieliä. Enkä ihmettele sitä, mää en todellakaan haluais olla se hinkuintialainen joka joutuu suomen kielen opiskeleen. Tokihan se on heleppua, lausutaan samalla lailla ku kirjotetaan, mutta siihen se helppous jääki.

Kuka selittää ulkomaalaiselle; Helsinkiin, Järvenpäähän, Lahteen, Rovaniemelle, Ivaloon... kaikisa eri pääte. Mutta tuo nyt ei oo vielä mitään, verraten tähän tuhansia tykkäyksiä saaneeseen Facebook päivitykseen



"Suomalainen, Ruotsalainen, Englantilainen ja Saksalainen kilpailivat kenen kieli on vaikein... Tässä tulos


English: A dog.
Swedish: What?
English: The dog.
English: Two dogs.
Swedish: Okay. We have: En hund, hunden, Två hundar, hundarna.
German: Wait, I wan't to try it too!
English: No, go away.
Swedish: No one invited you.
German: Der Hund.
English: I said go away.
German: Ein Hund, zwei Hunde.
Swedish: Stop it!
German: Den Hund, einen Hund, dem Hund, einem Hund, des Hundes, eines Hundes, den Hunden, der Hunden.
Finnish: Sup.
English: NO. 
Swedish: NO.
German: NO. Finn, you go away!!
Finnish: Koira, koiran, koiraa, koiran again, koirassa, koirasta, koiraan, koiralla, koiralta, koiralle, koirana, koiraksi, koiratta, koirineen, koirin.
German: WHAT?
Swedish: You must be kidding us!
English: This must be a joke...
Finnish: Aaaand... koirasi, koirani, koiransa, koiramme, koiranne, koiraani, koiraasi, koiraansa, koiraamme, koiraanne, koirassani, koirassasi, koirassansa, koirassamme, koirassanne, koirastani, koirastasi, koirastansa, koirastamme, koirastanne, koirallani, koirallasi, koirallansa, koirallamme, koirallanne, koiranani, koiranasi, koiranansa, koiranamme, koirananne, koirakseni, koiraksesi, koiraksensa, koiraksemme, koiraksenne, koirattani, koirattasi, koirattansa, koirattamme, koirattanne, koirineni, koirinesi, koirinensa, koirinemme, koirinenne.
English: Those are words for a dog???
Finnish: Wait! I didn't stop yet. There is still: koirakaan, koirankaan, koiraakaan, koirassakaan, koirastakaan, koiraankaan, koirallakaan, koiraltakaan, koirallekaan, koiranakaan, koiraksikaan, koirattakaan, koirineenkaan, koirinkaan, koirako, koiranko, koiraako, koirassako, koirastako, koiraanko, koirallako, koiraltako, koiralleko, koiranako, koiraksiko, koirattako, koirineenko, koirinko, koirasikaan, koiranikaan, koiransakaan, koirammekaan, koirannekaan, koiraanikaan, koiraasikaan, koiraansakaan, koiraammekaan, koiraannekaan, koirassanikaan, koirassasikaan, koirassansakaan, koirassammekaan, koirassannekaan, koirastanikaan, koirastasikaan, koirastansakaan, koirastammekaan, koirastannekaan, koirallanikaan, koirallasikaan, koirallansakaan, koirallammekaan, koirallannekaan, koirananikaan, koiranasikaan, koiranansakaan, koiranammekaan, koiranannekaan, koiraksenikaan, koiraksesikaan, koiraksensakaan, koiraksemmekaan, koiraksennekaan, koirattanikaan, koirattasikaan, koirattansakaan, koirattammekaan, koirattannekaan, koirinenikaan, koirinesikaan, koirinensakaan, koirinemmekaan, koirinennekaan, koirasiko, koiraniko, koiransako, koirammeko, koiranneko, koiraaniko, koiraasiko, koiraansako, koiraammeko, koiraanneko, koirassaniko, koirassasiko, koirassansako, koirassammeko, koirassanneko, koirastaniko, koirastasiko, koirastansako, koirastammeko, koirastanneko, koirallaniko, koirallasiko, koirallansako, koirallammeko, koirallanneko, koirananiko, koiranasiko, koiranansako, koiranammeko, koirananneko, koirakseniko, koiraksesiko, koiraksensako, koiraksemmeko, koiraksenneko, koirattaniko, koirattasiko, koirattansako, koirattammeko, koirattanneko, koirineniko, koirinesiko, koirinensako, koirinemmeko, koirinenneko, koirasikaanko, koiranikaanko, koiransakaanko, koirammekaanko, koirannekaanko, koiraanikaanko, koiraasikaanko, koiraansakaanko, koiraammekaanko, koiraannekaanko, koirassanikaanko, koirassasikaanko, koirassansakaanko, koirassammekaanko, koirassannekaanko, koirastanikaanko, koirastasikaanko, koirastansakaanko, koirastammekaanko, koirastannekaanko, koirallanikaanko, koirallasikaanko, koirallansakaanko, koirallammekaanko, koirallannekaanko, koirananikaanko, koiranasikaanko, koiranansakaanko, koiranammekaanko, koiranannekaanko, koiraksenikaanko, koiraksesikaanko, koiraksensakaanko, koiraksemmekaanko, koiraksennekaanko, koirattanikaanko, koirattasikaanko, koirattansakaanko, koirattammekaanko, koirattannekaanko, koirinenikaanko, koirinesikaanko, koirinensakaanko, koirinemmekaanko, koirinennekaanko, koirasikokaan, koiranikokaan, koiransakokaan, koirammekokaan, koirannekokaan, koiraanikokaan, koiraasikokaan, koiraansakokaan, koiraammekokaan, koiraannekokaan, koirassanikokaan, koirassasikokaan, koirassansakokaan, koirassammekokaan, koirassannekokaan, koirastanikokaan, koirastasikokaan, koirastansakokaan, koirastammekokaan, koirastannekokaan, koirallanikokaan, koirallasikokaan, koirallansakokaan, koirallammekokaan, koirallannekokaan, koirananikokaan, koiranasikokaan, koiranansakokaan, koiranammekokaan, koiranannekokaan, koiraksenikokaan, koiraksesikokaan, koiraksensakokaan, koiraksemmekokaan, koiraksennekokaan, koirattanikokaan, koirattasikokaan, koirattansakokaan, koirattammekokaan, koirattannekokaan, koirinenikokaan, koirinesikokaan, koirinensakokaan, koirinemmekokaan, koirinennekokaan.
Swedish: Breath!!
German: Whattaaa?
English: Okay, now you're just making things up!
Finnish: And now the plural forms....."



Ja ideahan on siinä, ettei kukaan ees sano näin;

Minun koirallanikokaan ei ole unilelua?
Mun koirallako ei oo unilelua?

Koirannekokaan ei pysy pihalla vapaana?
Teijä koirako ei pysy pihalla vapaana?

Koirassasikaanko ei ole punkkeja?
Sun koirasako ei oo punkkeja?

Selitäppä sitä sitte ulukomaalaiselle miten tää suomenkieli oikeen toimii.  


Mää oon sulle sää, sää oot mulle sää. Mää oon mulle mää. Sää oot sulle mää. 
Kyllä. Suomen kieli on helppoa ja yksinkertasta :)

Mustikkakukkoja ja vaniljajätskiä

"Teekkö mustikkapiirakkaa jos käyn poimiin mustikoita"

Joka vuosi työnjako on sama. Jompikumpi talon miehistä lähtee mustikkapiirakan nooluuesa poimiin kärpästen sekaan mustikoita ja mää teen jonkusorttista syötävää saaliista.


Tiiän että tänään valihin mitä mainioimman päivän leipomiselle...... :D onneks mustikkakukkojen teko on hyvin näppärää ja nopiaa nii on auringon kans ehtiny tänään juttusillekki. 


200g voita
1dl sokeria

4dl ruisjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekota pehmeä voi ja sokeri. Lisää seokseen ruisjauhot ja leivinjauhe. Voitele vuoat, jaa taikina kaheksaan kippoon ja vuoraa kipot taikinalla. Lisää taikinalla vuorattuun kippoon mustikka-hillosokeri seosta ja lisää lopuksi taikinasta "kansi" mustikoitten päälle. Paista 225c 15min. 



Vaikka päivän valinta ei leipomiselle ehkä mikään loisteliain ollu, lämpimän mustikkakukon ja vaniljajätskin syömiselle päivä oli mitä parhain.