torstai 31. maaliskuuta 2016

Ulkonäkö on pinnallista

Mietein tänään kärsivällisyyteni ja motivaationi tyystin kotsantunnilla menettäneenä, open määräämää tilaustyötä millintarkkuuella tekien todellakin sitä, miks ulkonäkö on niin iso juttu. Kyllä, puhun nyt voisarvista. Toki ymmärrän, että kyseesä oli tilaustyö, ja siihen pitää panostaa vähä enemmän, mutta hei, jos ne tekee liian täydelliseksi, niitä luullaan kaupasta ostetuiksi. Eikä se ulkonäkö maistu yhtään miltään. Ulkonäkö on pinnallista, jolla ei loppupeleisä oo yhtään minkään asteista väliä, yhtään minkään asian kans.


Vaikka puhun nyt pääosin näistä voisarvista, joitten mittaamiseen ja tälläämiseen ja symmetrisesti tekemiseen mun hermot oli todellaki koetuksella, puhun myös yleisesti. Ulkonäkö on kaikesa asiasa pinnallista. Etenki nykypäivänä. Ulkonäkö ei oo pysyvää, se ei kerro totuutta.


Vaikka teet kuin hienon voisarven, se kiiltää, se on symmetrinen, ei liian laiha -eikä liian pulleva, se on käytännösä täydellinen. Se ulkonäkö ei oo pysyvää. Mitä sitte kun voisarvi elää vanhaksi, ja homehtuu? Ei se sitte enään oo hieno. Tai entä jos voisarvi kohtaa kohtalokkaasti lattian, ja siihen tulee särö? Hylätäänkö se vain siksi, että se on ruma?


Löysin kerran Facebookin ihmeellisestä maailmasta kuvan, joka kuvaa täydellisesti sitä, miten ulkonäöllä ei oo mitään merkitystä. Kuva oli enemmän ihmisiin viittaava, mitä voisarviin, mutta ulkonäkö on pinnallista -niin ihmisisä kuin ruuasaki. "Älä etsi pelkästään kauniita kasvoja, sillä jonain päivänä ne vanhenevat. Älä etsi sielää ihoa, sillä se rypistyy jonain päivänä. Etsi uskollista sydäntä, joka ikävöi ja rakastaa sinua joka päivä". 

Ulkonäkö on in nykyään. Huomasin tänään että se on sitä myös ruoassa. Enkä ymmärrä tätä. En ihmisisä, enkä voisarvisa. Vaikka kuin on kyseesä tilaustyö, maku on se joka ratkasee. Ainaki jos mää oisin kyseisiä sarvia tilannu, aattelisin asian näin... Ihmisisä sama homma. Ulkonäkö on enemmänki kuin in. Sisin on se joka ratkasee. Aina ja kaikesa. Ruuasa ja ihmisisä.


Mukavaa torstai-iltaa kaikille! Muistakaa, että ulkonäöllä ei oo väliä! :)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Leipädonitseja

Sillonko tekee mieli laittaa Instagramiin kuva bagelseista, ei todellakaan auta muu ko niitä alkaa tekemään :D vain siksi, että saa kuvattua ne. Aivan riittävän hyvä syy alakaa leipoon, ja tekeen jo ennestään isoon tiskivuoreen lisää tiskiä..


Olin varmaan vähintäänki someriippuvaisen näkönen, ku täytin, tälläsin ja kuvasin näitä. Mutta saimpahan Instagramiin uuen kuvan (taas..) ja hyvää syötävää pääsiäislauantaille. 



Bagelit (n. 24 kpl)

50g hiivaa

5d lämmintä vettä

½dl vaaleaa siirappia

2tl suolaa

1rkl öljyä

13-14dl vehnäjauhoja

Keittämiseen:

noin 3dl vettä

4rkl sokeria

Voiteluun ja koristeluun:

kananmuna 

seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä
tai juustoraastetta

Ohje:

Murenna hiiva kulhoon, ja liuota se lämpimään veteen.
Lisää siirappi, suola ja öljy. Lisää jauhot vähitellen ja
alusta taikinaa samalla. Vaivaa taikinaa jauhoitetulla
leivinpöydällä noin 5 minuuttia.

Nosta taikina takaisin kulhoon ja anna nousta
leivinliinan alla noin tunti.

Kaada taikina leivinpöydälle ja jaa se 24 yhtä suureen
palaan. Pyöritä palat pitkulaisiksi patukoiksi, joiden päät
ovat hiukan ohuemmat kuin muu osa. Kierrä patukat
rinkeliksi ja kiinnitä päistään yhteen. Nosta bagelit
jauhotetun leivinpaperin päälle (muuten ne saattavat
jäädä pöytään kiinni) ja kohota vielä 20min leivinliinan alla.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Keitä sokeri ja vesi
isossa kattilassa. Nosta kerrallaan 2-3 bagelia kattilaan ja
keitä 2-3 minuuttia. Käännä bagelit ympäri muutaman kerran
keittämisen aikana.

Nosta bagelit vedestä reikäkauhalla. Voitele munalla ja
dippaa siemeniin tai juustoraasteeseen. Nosta bagelit
leivinpaperilla päällystetylle uunipannule ja paista uunin
keskitasolla 12-15 minuuttia.

Ohje 3/12 heinäkuu-syyskuu Leivotaan -lehdestä


Näitä on meillä tehty kerran aikasemminki, ja muistelin niitä hyviksi. Hyviä ne oli edelleen, ja täyttäviä kaikkine täytteineen!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä!




"vaikka meidän rikkomuksemme olivat Hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme Hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet" Jes 53:5



Siinä mun ylikypsäksi kasvanu rairuoho, jota eräs nelijalkanen karvakatti on iltosin käyny popsimasa..siltä se erittäin pahasti näyttääki.


Mukavaa pitkänperjantain jatkoa kaikille, ja aurinkoista pääsiäistä! :) muistakaa syöjä suklaamunia.

..fonttikoko ei tänään suostunu yhteistyöhön..

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tyttö ja poika

Viimeaikoina on käyty keskustelua siitä, miten sukupuolet saajaan "yheksi sukupuoleksi". Sukupuolijakaumaa ei enään saa olla. Tytöt ja pojat, miehet ja naiset pitää olla samasa asemasa. Niitä ei saa erotella mies- ja naispuolisiksi.


Jokainen ihminen tähän maailmaan on syntyny joko tytöksi tai pojaksi. Jokainen ihminen on elämän ensisekuntteina leimattu jommaksi kummaksi. Asia on joko tai. Sukupuolia on maailmasa ihmisellä vaihtoehtoina kaks, joista toisen se saa.


Olit tyttö tai poika, nainen tai mies, oot silti ihan yhtä arvokas täsä maailmasa ku kaikki muutkin. Sukupuolia ei saa, eikä todellakaan tarvikkaan saaja samanvertaseksi. En tarkota tällä sitä, että miehet ei sais itkiä koska -miehet ei itke-, tai naiset ei sais vaihtaa autoon kesärenkaita koska -se on miesten hommaa-. Tarkotan tällä sitä, että roolijakoa ei tulla saamaan tasavertaseksi ikinä. Miehillä ja naisilla on luonnostaan eroja, jotka tekee roolijaot jotka on meille arkipäivää. Eikä niitä roolijakoja oo tarvetta rikkoa tekemällä miehille ja naisille yhteiset vessat julkisiin paikkoihin.


Jos mää jonain päivänä saan poikalapsen, ostan sille sinisiä rattoripaitoja. Jos jonain päivänä saan tyttölapsen, ostan sille punasia kukkapaitoja. Koska ihmisellä on sukupuoli, jonka mukaan jotku oletukset vain astuu voimaan. Jos rattoripaitaan pukeutunut poikani haluaa joskus nuken, ostan sille nuken. Tai jos kukkapaitaan pukeutunu tyttö haluaa rattorin, ostan sille rattorin.

On täysin okei, että mies itkee. On täysin okei, että nainen vaihtaa kesärenkaat autoon. On täysin okei, että mies käy viikon ruokaostoksilla, tekee ruokaa, leipoo, silittää verhoja tai ompelee. On täysin okei, että nainen ajaa mönkkärillä, juo kahvia enemmän ku miehensä, tykkää autolla ajamisesta tai pelaa pleikkaria.

Mutta se ei oo minusta okei, että miehen ja naisen välisiä eroja yritetään väkisellä miniminoida olemattomiin. Koska siinä ei onnistuta. Se on mahotonta. Jokaisella on sukupuoli, josta toivottavasti kaikki on myös ylpeitä. Siihen kuuluu tietyt asiat ihan jo luonnostaan, jotka tekee erot ettei voi olla sukupuolineutraalia ihmistä.


Fakta on, että jokainen ihminen on joko mies tai nainen. Sukupuolineutraali ei oo sukupuoli. Se on käsite, jolla yritetään kiertää ja välttää ihmisen luontaiset ominaisuudet.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Keväthangilla

Miten ihana tuo kevätaurinko osaakaan olla! Linnut laulaa, aurinko lämmittää, Vimpa tepastelee vieresä ja saa kävellä vaihtelevalla menestyksellä kestävillä keväthangilla. Vailla määränpäätä tai aikataulua. Saa mennä miten päin tahtoo, kukaan ei kuitenkaan näe. Saa mennä yksin, vain minä ja koira. 


Aurinkolasit silmillä saa hengittää ihanan raikasta ja valosaa ilmaa sisään. Yksin. Yksin ilman, että kukaan määrää tahtia misä kävellä, tai kohtaa misä palataan takasi. Yhtäkkiä voi ihan vain pysähtyä ja nauttia, ilman että toinen kysyy "no, eikö me enään kauempana muka käyä?". Jalat vain vie. Matkaa eikä aikaa ei huomaa. Yhtäkkiä vain tajuaa olevansa paljo kauempana, mitä suunitteli. Mutta haittaako se? -ei todellakaan!



Keväthankien vaihtelevan kantavuuen myötä siirsin reittini tielle. Miten paljon iloa voi tuottaa pelkästään se, että tuijottaa kuivaa soratietä jota aurinko valaisee. Kevään pieniä, mutta samalla niin suuria iloja ja ihmeitä on ilo kahtua! Vuojesta toiseen luonto "syntyy" keväällä uuelleen, ja niin se tekee tänäkivuonna. Kesää kohti mennään ja kovaa kyytiä. En valita. Nautin.


Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Lomalla saa laiskotella


Jos päivän voi viettää lomalaisen laiskoisa tunnelmisa, sen oon tänään toteuttanu paremminki ku hyvin! Löhösin sängysä ensimmäiset kuus tuntia herättyäni, välisä kävin pelaamasa tosin pari matsia Skipboa, mutta muuten sänky on ollu tänään erittäin hyvä kaverini. Pyjamaparty, loma, oma ihana sänky, eikä mitään tavotteita tai tekemisiä päivälle on ihan huippua. Siihenkö lisätään vielä Yle Areena päällymausteeksi nii aijettä. Miks aina pitäs tehä jotain? Eikö joskus saa vain olla ja töllöttää sängyn yläpuolella olevaa kattoa. Onko sängystä pakko nousta ylös, kai joskus saa olla päiviä ettei sieltä nouse ollenkaan ylös?


Vaikka totta on, että välisä piti käyä kiertämäsä mutka alakerrasa, on se pelkkä oleminenki loppupeleisä melko tylsää hommaa. Mutta joskus on hyvä pitää tämmösiäki päiviä! Päiviä jollon ei yksinkertasesti tee yhtään mitään. Saa vain olla ja ihmetellä maailman menoa, tai olla vain ihmettelemättä maailman menoa.


Kerrottakoon muuten, että yllä olevan kuvan myötä, mun sänky ja peitto on suurimmaksi osaksi läpimärkänä, koska unohin tuon lähes täynnä vettä olevaa vesimukin sänkyyn, ja tottakai se oli kaatunu sinne sängyn pohjalle :)) vesisänky siis ensyönä!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Napapiirin paremmalla puolella

Parempaa tapaa alottaa hiihtoloma, ja nollata kaikki alkuvuoden ajatukset, ei oo ku lähtä heti hiihtoloman alusa napapiirin paremmalle puolelle ja suunitella palaavansa viien vuorokauen päästä takasi.


Matkaseura kohillaan, määränpäänä melkeinvenäjä, skibpo peli mukana, ja ajantaju kotiin jätettynä. Jos yhellä on nälkä, kaikilla on nälkä. Jos yks haluaa ostaa karkkia, kaikki haluaa ostaa karkkia. Jos yks haluaa käyä vessasa, kaikki haluaa käyä vessasa. Jos yks haluaa hiihtään, kaikki haluaa hiihtään. Jos yks haluaa pelata skibpoa, kaikki haluaa pelata skibpoa. Jos yks haluaa kauppaan, kaikki haluaa kauppaan. Hyödyllisimmäksi ja hauskimmaksi todettu matkustelutapa :D suosittelen kokeilemaan!


Perille päästyä myönnän pettyneeni. Misä tykkylumipuut? Misä tunturit silmänkantamattomiin? Misä ihanat lappalaismummut ja -papat? Misä lapinmurre?



unelmatyöpaikkani ikinä!


Rajavartiolaitoksen karhunpäät, rajanylityspaikka ja Venäjältä kantautuvat tunturit, sekä tienvarsilla lukuisat sotamuistomerkkinähtävyyet iski armeijaMaiMan armeijahulluuen taas vauhtiin. Kyllä ne korvas sen, ettei tunturilappiin asti menty, enkä saanu täyttää Instagramia tunturikuvilla.





Mahtava reissu oli tuntureita ja tykkilumipuita lukuunottamatta, tullesa käytiin vielä Pukin pajalla, misä pysty konkreettisesti hyppimään napapiirinrajan paremmalla ja huonommallapuolen. Parempipuoli on mulle tietysti se pohjospuoli. Napapiirin paremmalla puolella pysyteltiin siis niukasti, mutta kuitenki, usiampi päivä näin hiihtoloman kunniaksi! Voin siis sanua viettäneeni hiihtolomaa lapisa, lappia kun ei napapiirin alapuolella oo minkään vertaa:)

Nyt nautin oman sängyn mukavuuesta, ja siitä, että vielä on lomaa jäljellä, ja aikaa tehä paljon mukavaa, ja paljon on mukavuutta ollu jo täsä lomasa! Mukavaa torstaipäivää kaikille.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Neljä vuotta



"Oon nelivuotias, haukkumaan innokas
sain nimen hauskimman -Vimpa. 
On paljon tehtävää, 
uutta ja tärkeää
puuhailee touhuissaan -Vimpa.

Maailma muttuu, niin minäkin,
oppaiksi emännän värväsin!

Vaikea varttua, haukkua parkua,
muistaa myös iloita -Vimpa.
Vimpa. Vimpa.  Oon Vimpa.
Hi, hihi, hi, hei vain!"


Aina yhtä paljon energiaa pursuava, häntää heiluttava, näkemisestä ilahtuva, possuja rikkova, ruokia piilottava ja hellyyttävä possupojankarvapallosöpöliini on nyt neljä vuotias! 


Vajaan neljän vuojen ajan meijän talosa on asunu lyllertäjä, jolle on sen miljoonanlaisia lempinimiä keksitty, joista possupoika on ehottomasti kovimmasa käytösä. Vajaan neljän vuojen ajan, meillä on ollu hyvin ahkera apulainen -mitä ikinä sitte ulkona teitkään. Vajaan neljän vuojen ajan meillä on ollu samaan aikaan niin älyttömän tyhmä, mutta kuitenki monesti ihtiäki paljo viisaampi otus, josta saa aina seuraa, ja joka tulee aina tyynyksi jos semmosta tarvii.

Tää on kuule mun synttärilahjani!!


Onnea paras koirapossuni <3 

torstai 3. maaliskuuta 2016

Nyt se on tehty

Viimeset kolme kuukautta, multa on kyselty viikottain mihin lähen syksyllä. Mistä ihmeestä mää sitä voisin tietää? Oon lykänny, ja lykänny asian aattelemista siihen pisteeseen asti, että tajusin kaikkien kavereitten selittävän "mää oon tehny jo yhteishaun". Aijjaa. Joo. Tosiaanki. Mää en tiiä vielä yhtään mihin oon menosa.


En tosiaankaan oo ottanu ressiä moisesta hausta, lähinnä mua on turhauttanu se, etten tiiä mihin lähen. Vielä turhauttavampaa on ollu vastata kaikille kysyjille "entiiä". Mua ei siis oo haitannu ollenkaan kysymykset, vaan mua on haitannu se, etten oo osannu vastata kenellekkään mitään järkevää.

Mutta nyt saa tulla kysymään! Nyt mää tiiän mitä vastaan. Tänään tein nimittäin yhteishaun. Enkä tosiaan oo varma, hainko oikiaan paikkaan, mutta opon kans oli miittinki, ja tähän pääjyttiin paremman puutteesa.


Hakemuksen laitoin menemään Lapsi- ja perhetyön perustutkintoon, ja tarkotuksena ois syksyllä ilmottaa ihteni myös etälukioon, johon on mahollisuus täsätapauksesa päästä myös alle 18-vuotiaana, koska kyseisellä alalla ei oo kaksoistutkintovaihtoehtoa ollenkaan. Eli käytännösä lähen opiskelemaan kaksoistutkintoa, tavotteena on siis saaja 3-4 vuojen päästä lastenohjaajan tittelin lisäksi myös ylioppilaan titteli.
Se, kuin pitkälle tätä tavotetta pääsen toteuttaan, on epäselvä, mutta näillä suunitelmilla alotetaan. Eikä tarkotuksena todellakaan oo kirjottaa ällän papereja lukiosta, tavotteena on saaja sanua jonain kauniina päivänä vain olevansa ylioppilas, toikkarista ei tarvi kertoa ;)

Yks asia vähemmän mietittävänä. Nyt nakkaan ajatuksen pellolle, ja rupian miettiin asiaa uuestaan elokuusa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja Vimpa leikkii etukäteen sille annetulla synttärilahjapossullaan. Nyt lähen päikkäreille. Kyllä kelepaa! :)