Pyhäinpäivä

"Vaikka ymmärränkin vähän silti tunnen enemmän,

miten kaunis onkaan liekki kynttilän"

Jos mää jostain asiasta omistan vahvan mielipiteen, mää ilmasen sen hyvin suoraan. Ja tästä asiasta ja tästä päivästä omistan erittäin vahvan mielipiteen. Tänä päivänä vietetään Pyhäinpäivää, rakkaitten ihmisten muistolle, jotka on päässy jo paikkaan parempaan. Noijat, karkit, kepposet, naamiaiset ja diskot ei kuulu tähän päivään. Tähän päivään kuuluu kynttilät, hautausmaa, kirkko jossa sytytetään kuluneen vuoden aikana poisnukkuneille oma kynttilä. Tähän päivään kuuluu tietty tunnelma, tunnelma jonka kynttilät tuo. Rauhallinen, ihana tunnelma, mutta myös ikävöivän kiitollinen tunnelma. 

Tänä päivänä ajatuksisa on erityisesti Pappa jota en oo koskaan päässy näkemään, mutta silti aina omana Pappana tuntemani ihminen, joka on jo päässy paikkaan parempaan, sekä tietenki kaikki muutkin jotka on maailman julmuudesta päässy jo pois <3

Rauhallista ja noidatonta pyhäinpäivää kaikillle!

Olenko ainoa joka...

..istuu bloggaamasa sunnuntai-iltana vain siitä ilosta,

ettei tarvi kiirehtiä nukkuun

..saa kulutettua hoitoainepurkin viikosa loppuun

..seisoo siivouspäivänä vartin lakanahyllyllä ja arpoo mitkä

lakanat valihtee

..tykkää yli kaiken kerällä nukkuvan kissan hajusta

..ei tiiä mikä on puhelimen soittoääni,
koska puhelin on aina äänettömällä

..on hulluna Snapchattiin, mutta ei kuitenkaan

tiiä, mikä sen perimmäinen virka oikiasti on

..ei yksinkertasesti vain osaa istua auton

takapenkillä kuskin takana!

..tunnistaa suurimman osan mäkihyppääjistä

vaikka näkee pelkän kypärän (jokasella hyppääjällä on erilainen kypärä!)

..haluaa aina uuen puhelimen

..pitää Tornion ABC;tä Suomen parhaana huoltoasemana

..haluaa päästä ulkomaille muttei tohi mennä lentsikkaan

..inhuaa pölyä lattialla, mutta myös imurin ääntä

..merkkaa aina puhelimen kalenteriin kaikkia,

mutta ei kuitenkaan muista koskaan kahtua niitä merkintöjä

..kuluttaa aikaa suihkusa luvattoman kauon

..omistaa Spotifyn puhelimesa, mutta ei koskaan kuuntele sitä

..seuraa Rajavartiolaitosta ja Puolustusvoimia Twitterisä

..harkitsee vakavasti häippäsevänsä Naamakiriasta

..tykkää sukulaisista

..pelkää yli kaiken oksentamista

..kontaktoi kaikki kouluvihot koska inhoaa sitä, miltä paperi tuntuu

..pystyy kirjottamaan veljen nimen äitienpäiväkorttiin niin,

ettei äiti tiiä onko se mun vai veljen kirjottama

..antaa kissalle ruokaa ruokapöyästä jos iskä ei näe

..ei koskaan syö buranaa tai panadolia kuumeesa

..vihaa yli kaiken tupakkaa, alkoholia, huumeita

ja kaikken maailman turhanpäiväsyyksiä

..tykkää enemmän sinisistä, mitä kellertavista katuvaloista

..inhuaa jos silimäkulumasa on rähmää

..pujahuttaa pyyhkeen aina, ennenkö sillä voi alkaa 

kuivaamaan ihtiään suihkun jälkeen

..kokeilee viittä eri paitaa aamulla, ja

iltapäivällä ihimettelee paitakasaa kamarin lattialla

..ei tykkää 5, 10 ja 20 sentin kolikoista

..selaa sillontällön nettiautosta autoja

..ei oo koskaan syöny hattaraa, koska

se näyttää pumpulilta enkä usko että se sulaa suuhun

..ei (halua) osaa lukia lapsille satuja

..kahtoo Ensitreffit Alttarilla -ohjelmaa vain siksi,

että siitä puhutaan niin paljo

..vaihtaa puhelimen mobiilidatan aina kotia

tullesa vaistomaisesti Wi-Fi;in 

..pitää puhelinta yövalona, se sammuu automaattisesti 

mutta kuitenki antaa valoa hetken aikaa

ennen ku nukahtaa

..menee monesti jo ysiltä nukkuun jos aamulla

pitää herätä kouluun

..päästää kissan nukkuun omaan vaatekaappiin 

jos se sinne tahtoo

..miettii, miks tein tämmösen postauksen ku eihän

siitä oo kauon ku tein 50faktaa postauksen

mutta samalla tahon tietää, ettenkai oo ainut?

Löysin tänään pitkin kesää blogihittinä toimineen Olenko ainoa joka.. postauksia, ja tottaihimeesä päätin väsätä oman versioni, vaikka tajusin tämän muistuttavan pitkälti viittäkymmentä faktaa. Ja halusin myös postata kiireettömän sunnuntai-illan myötä jotain, enkä parempaakaan tähän hätään keksiny :D omaperästä eikö?

Nyt jatkan nauttimista siitä, miten mahtava ja ihana ilta sunnuntai-ilta oikiasti onkaan. Ja aion nauttia siitä loppuun asti, vähintäänki niin kauon että ollaan maanantain puolella. Muistaakseni kerroin josain postauksesa olevani mestari unirytmin kääntämisesä, se on käännetty jo! :D onhan täsä nyt hyväntähen jo kaks päivää oltu lomalla ja vielä seittemän päivää jälellä.

Hyvää yötä, ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Perinteitä ja ei perinteitä

Syysloman ensimmäinen aamu. Lauantaiaamu. Heräät puoli yheltätoista ja olohuoneesta kaikuu Suvi Teräsniskan joululaulut. Talsit portaat alas ja näet peltillä uuniin matkaavat pikkuleivät. Joulun ensimmäiset pikkuleivät. Ne tehään aina syyslomalla. Syyslomalla kuunnellaan myös ensimmäiset joululaulut, tosin tänävuonna niitä on jo monta viikkua kuunneltu. Syyslomasta alkaa meijäntalon joulunootus.

Jouluun on reilu kaks kuukautta aikaa, mutta joulunootusta ei koskaan voi alottaa liian aikasin. Joulu, se vuojen parhain juhla. Ensimmäiset adventtikynttilät kaupasta bongattuna ja ensimmäiset enkelijoulukarkit syöty ja voin sanua että ne ensimmäiset on kaikkein parhaita.

Jos tähän asti syysloman ensimmäistä päivää on vietetty hyvin perinteisin sävelin, päätin repästä ja kokeilla jotain, mitä en oo koskaan kotona tehny. Mua alako oikeen tympiin ku meillä syyään aina maailman perinteisintä ruokaa, enkä oo koskaan syöny kotona minkäänasteista wokkia. Kotsasa sitä yks päivä tehtiin, ja se oli iteasiasa yllättävän hyvää. Ja päätin testata miltä se kotona maistuis.

Kana, joka on meijäntalon harvinaisen perinteistä ruokaa, teki tästäki wokista ehkä vähä liian tavallisen makusta, just siksi että kanaa oli suhteellisen reippaasti täsä(kin) ruuasa, joten enskerralla ehkä kokeilen tehä wokkia lihasta.

Kanawokkiin työnsin loogisesti kanaa, keitettyjä riisiä, porkkanapaloja ja maissia. Ruuan kruunas mustaherukkahillo.

Kuvat varmaan kertoo, että harvoin on muffinien koristelu näin hauskaa puuhaa, ehkä siks että lumiukoista tuli niin järkyttäviä, että ne on oikiasti melkein jopa hienoja. Tein ampiaismuffinia, mutta ampiaisten sijaan päätin kokeilla mitä tapahtuu jos muffinien päälle laittaa lumiukon, talvia kohti ku ollaan menosa

......mutta osalle (suurimmalle osalle) syksynen lämmin ilima koitu kuitenki suureksi kohtaloksi..

Toivotaan siis että se lumi tulis kohta maahan nii jaksais itekki pitää pään pystysä, ettei käy niinkö lumiukonressukoille.  Mukavaa syyslomaa kaikille, jotka moisen omistaa!

Kaikkia ei saa mitä haluaa

Jos epätäydellisyys on täydellistä, onko sitte myös epäonnistuminen onnistumista? Mun suunitelmat ja kuvitelmat on mielesä aina harvinaisen yksinkertasia ja selkeitä toteutettavia. Niin oli perjantainaki vielä, mutta sunnuntai-iltaan mennesä huomasin, että todellisuus oli jotain toista ja jouvuin toteaan elämän karun tosiasian; kaikkia ei saa mitä haluaa. Ja ennenkaikkia totesin, että mun suunitelmat ja asioitten toteuttamistapojen ajatukset harvemmin vastaa kovin paljo todellisuutta...

Mulla oli suunitelmisa kirjottaa tänne postaus uusista maihareista ja maastokuvioisesta takista, mutta se jäi totaallisesti suunitelman tasolle. Lähin käymään serkunmiehensiskon kans lähistöllä sijaitsevasa armeijatavaraa myyväsä kaupasa, joka oli harvinaisen mielenkiintonen kokemus. Kaikkia mahollista mitä ihiminen ei koskaan tuu tarviin, oli myynnisä, eikä ne hinnoillakaan ollu pilattuja, mutta koska mää haluan maiharit jotka on just niinkö Suomen armeijan maiharit, mulle ei kelepaa että ne on melekein vähä sinnepäin.
Melekein jopa vähä sinne päin -maihareita ois kyllä ollu myynnisä, jos en nyt aivan väärin muista nii eurolla ois lähteny maiharipari, mutta ne oli ehkä rumimmat koskaan näkemäni kengät, joten sielä makaavat todennäkösesti vieläki hyllysä ostajaansa oottaen, että jos kiinnostaa nii käy toki ostamasa pois:) eikä se maastokuvionen takkikaan tullu vastaan, ja vesisajehattuki jäi hyllyyn samoin kirpparilla tapaamani melkeinmaiharit.

Kyllä. Kävin kirpparilla. Mutta en todellakaan omasta tahostani. Eikä reissu muuttanu käsitystäni ullakolle haisevista kirppareista joisa ihimiset myy vanahaa rojuaan. Mää en piittaa pätkän vertaa kirppareista, ne on ällöttäviä paikkoja, mutta kävin sielä silti, elämäni toisen kerran, eikä kolmatta kertaa oo tarvetta tavata.

Mielenkiintosen kauppareissun jälkeen, päätettiin serkunmiehensiskon kans lähtä kuvaamaan pimiän tullen yötä. Tavotteena oli saaja kuvaan öinen suo, kuutamo ja kiiluvat sujen silimät (tavotteita pitää aina olla, eikä niitä kannata asettaa liian alhaseksi). Koska kuuta ei ollu toivoakaan saaja luonnollisin keinoin kuvaan, se jätettiin tavotelistasta pois heti alakutilanteesa, Mutta tähtitaivas ja yömaisema pysy, eikä ne kiiluvat sujensilimätkään ois kuvaa pilannu.

Olin mielesä kuvitellu yökuvauksen olleen varsin helppoa puuhaa. Jalusta kameran alle ja pitkä valotusaika ja homma on sillä selevä. Saisin laittaa Instagramiin hienoja yökuvia. Mutta täsä asiasa todellisuus oli kaukana suunitelmista. Asia ei meinannukkaan olla näin yksinkertanen. Jalusta, joka isoveljen mielestä on ihan täys susi, ei saa multakaan pahempaa luottamusta tiputettuaan kamerani maahan josta onneks selvittiin pelekällä säikähyksellä, ja kuutamo jota ei ollu toi todelliset haasteet hommaan. Älytöntähän se on ees kuvitella että tuola säkkipimiäsä sais jotaki muuta ku mustaa kuvattua. Jälkiviisaus on paras viisaus..

Mukana oli suhteellisen kirkasta sorttia oleva taskulamppu joka oli ihan kätevä apuväline, mutta valo oli aivan liian teennäinen ja ihan liian kirkas.

Ja todellisuus oli se, etten saanu yhtään Instagram kelpoista kuvaa..... Eikä tullu suttakaan kuvaan, kuutamosta puhumattakaan. Ajankohan ois tietenki voinu valita vähä fiksummin, jos kuutamoa ois mielinu kuvata mutta ompahan testattu minkälaisia kuvia tulee kuvatesa yötä iliman kuutamoa. Kuvista tulee nimittäin joko mustia, tai tekovalaistuja.

Lauantai oli hiukanvainepäonnistuneitasuunitelmia lukuunottamatta mukava päivä mukavasa seurasa kaikkinensa, ja sunnuntaina mukava viikonloppu vielä jatku revontulikynttilöitä ihastellesa, tälläkertaa raaskittiin laittaa kaikki värit yhtäaikaa loimuamaan ja tuomaan kahvipöytään lappifiilistä

Mukavaa ja realististen suunitelmien toteuttamaa viikkoa kaikille!

Revontulet vetää sanattomaksi

Paitsi että oon armeija- ja mäkihyppyhullu, oon myös lappihullu. Lappi, josa hiljasta ja rauhallista luontoa riittää vaikka millä mitalla, on jotain uskomatonta. Jotain, mihin mulla on jatkuva kaipuu päästä.

Jostain syystä, mää yhistän revontulet aina lappiin. Ehkä just sen takia revontulia kahtellesa tulee aina niin rauhallinen olo, luonnon ihmeet kun on ihmisjärjelle hyvin ihmeellisiä. Eikä revontulia suinkaan joka ilta näy, joka tekee niitten näkemisestä entistä ainutlaatusempaa ja kahtomisen arvosta.

Revontulet on hienoja, niitä kahtoesa ei keksi tunnetta kuvaavaa sanaa, se on jotain erikoista ja kaunista. Omalta pihalta revontulia kahtoesa, tuntuu, niinkö lappi tulis niitten myötä siihen omalle takapihalle.

Stressi, kiire, paineet ja ahistus katoaa sen siliantie ku saa hetken aikaa ihan kaikesa rauhasa vain ihastella taivalla leiskuvia värejä!

Lauantain kolme ässää

Lauantai alko mun osaltani puoli yhentoista kieppeillä ku silimäni aukasin. Eilisillan hento syysviima oli laantunu huomaamattomiin, mutta siltiki piti tarkastaa oliko sähköt tallella, ja olihan ne.

Lauantain ensimmäinen ässä löyty Prismasta, ku käytiin äitin kans ruokaostoilla. Ja koska en ollu siihen mennesä syöny muutako kolme keksiä (neki itseasiasa kaneli ässiä, mikähän ässäpäivä tänään on ollu), ja juonu mehun lasia, oisin voinu hamstrata hyllyiltä vaikka mitä. Se on itseasiasa erittäin viisas neuvo ettei nälkäsenä saa mennä ruokakauppaan... Jokatapauksesa matkaan tarttu se ensimmäinen ässä, eli suklaa. Milkalta löytyy maailman parasta keksisuklaata, ihan huippua oikiasti, kelepas hyvin niitten kolmen ässäkeksin "täyttämään" mahaan.

Toinen lauantain ässä löytyy sämpylöistä. Mää oon koko viikon tonkinu pakasteesta rippijuhlapatonkeja ja ite tehtyjä sämpylöitä, ja kiitettävästi saanu myös kaikki syötyä. Oon hullaantunu ite tehtyyn leipään ihan totaallisesti. Ainahan se on ollu hyvää, mutta nyt minusta on alkanu tuntua että joka ilta tekee mieli ite tehtyjä sämpylöitä. Ja niitähän mää tein. Tälläerää reilu nelisenkymmentä, ja hiivaa jäi ensviikonlopullekki. 

Lauantain kolmas ässä löytyy sitruunasta. Äiti oli saanu maistiaisista eikirpiästä sitruunamarenkitortusta, jota kokeiltiin. Sanon monikosa siks, että mää voitelin vuoan ja sekotin kakun väliin pistettävää sitruunamömmöä, eli määhän osallistuin kakun tekoon riittävästi sanoakseni että olin siihen osallisena:)  ja tokihan mää sitä olin maistamasa myös. Hyvää oli, eikä ollu kirpiää. Tosin mielelläni ootan muuttuuko maku parempaan/huonompaan jääkaappikylmänä syötynä, kakku oli nimittäin vielä vähä lämmintä ku sitä maisteltiin. 

Oisin halunnu valokuvata sitruunanpuolikkaan, mutta äiti kerkes puristaa kaikista sitruunanpuolikkaista ite sitruunan jo kakkuun ennekö hokasin koko asian, joten pimiän syyslauantain kunniaksi laitan sitruunanpuolikkaan sijaan teille kuvan iltaa piristävistä kynttilöistä

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! :)