Perinteitä ja ei perinteitä

Syysloman ensimmäinen aamu. Lauantaiaamu. Heräät puoli yheltätoista ja olohuoneesta kaikuu Suvi Teräsniskan joululaulut. Talsit portaat alas ja näet peltillä uuniin matkaavat pikkuleivät. Joulun ensimmäiset pikkuleivät. Ne tehään aina syyslomalla. Syyslomalla kuunnellaan myös ensimmäiset joululaulut, tosin tänävuonna niitä on jo monta viikkua kuunneltu. Syyslomasta alkaa meijäntalon joulunootus.

Jouluun on reilu kaks kuukautta aikaa, mutta joulunootusta ei koskaan voi alottaa liian aikasin. Joulu, se vuojen parhain juhla. Ensimmäiset adventtikynttilät kaupasta bongattuna ja ensimmäiset enkelijoulukarkit syöty ja voin sanua että ne ensimmäiset on kaikkein parhaita.

Jos tähän asti syysloman ensimmäistä päivää on vietetty hyvin perinteisin sävelin, päätin repästä ja kokeilla jotain, mitä en oo koskaan kotona tehny. Mua alako oikeen tympiin ku meillä syyään aina maailman perinteisintä ruokaa, enkä oo koskaan syöny kotona minkäänasteista wokkia. Kotsasa sitä yks päivä tehtiin, ja se oli iteasiasa yllättävän hyvää. Ja päätin testata miltä se kotona maistuis.

Kana, joka on meijäntalon harvinaisen perinteistä ruokaa, teki tästäki wokista ehkä vähä liian tavallisen makusta, just siksi että kanaa oli suhteellisen reippaasti täsä(kin) ruuasa, joten enskerralla ehkä kokeilen tehä wokkia lihasta.

Kanawokkiin työnsin loogisesti kanaa, keitettyjä riisiä, porkkanapaloja ja maissia. Ruuan kruunas mustaherukkahillo.

Kuvat varmaan kertoo, että harvoin on muffinien koristelu näin hauskaa puuhaa, ehkä siks että lumiukoista tuli niin järkyttäviä, että ne on oikiasti melkein jopa hienoja. Tein ampiaismuffinia, mutta ampiaisten sijaan päätin kokeilla mitä tapahtuu jos muffinien päälle laittaa lumiukon, talvia kohti ku ollaan menosa

......mutta osalle (suurimmalle osalle) syksynen lämmin ilima koitu kuitenki suureksi kohtaloksi..

Toivotaan siis että se lumi tulis kohta maahan nii jaksais itekki pitää pään pystysä, ettei käy niinkö lumiukonressukoille.  Mukavaa syyslomaa kaikille, jotka moisen omistaa!