Kaikkia ei saa mitä haluaa

Jos epätäydellisyys on täydellistä, onko sitte myös epäonnistuminen onnistumista? Mun suunitelmat ja kuvitelmat on mielesä aina harvinaisen yksinkertasia ja selkeitä toteutettavia. Niin oli perjantainaki vielä, mutta sunnuntai-iltaan mennesä huomasin, että todellisuus oli jotain toista ja jouvuin toteaan elämän karun tosiasian; kaikkia ei saa mitä haluaa. Ja ennenkaikkia totesin, että mun suunitelmat ja asioitten toteuttamistapojen ajatukset harvemmin vastaa kovin paljo todellisuutta...

Mulla oli suunitelmisa kirjottaa tänne postaus uusista maihareista ja maastokuvioisesta takista, mutta se jäi totaallisesti suunitelman tasolle. Lähin käymään serkunmiehensiskon kans lähistöllä sijaitsevasa armeijatavaraa myyväsä kaupasa, joka oli harvinaisen mielenkiintonen kokemus. Kaikkia mahollista mitä ihiminen ei koskaan tuu tarviin, oli myynnisä, eikä ne hinnoillakaan ollu pilattuja, mutta koska mää haluan maiharit jotka on just niinkö Suomen armeijan maiharit, mulle ei kelepaa että ne on melekein vähä sinnepäin.
Melekein jopa vähä sinne päin -maihareita ois kyllä ollu myynnisä, jos en nyt aivan väärin muista nii eurolla ois lähteny maiharipari, mutta ne oli ehkä rumimmat koskaan näkemäni kengät, joten sielä makaavat todennäkösesti vieläki hyllysä ostajaansa oottaen, että jos kiinnostaa nii käy toki ostamasa pois:) eikä se maastokuvionen takkikaan tullu vastaan, ja vesisajehattuki jäi hyllyyn samoin kirpparilla tapaamani melkeinmaiharit.

Kyllä. Kävin kirpparilla. Mutta en todellakaan omasta tahostani. Eikä reissu muuttanu käsitystäni ullakolle haisevista kirppareista joisa ihimiset myy vanahaa rojuaan. Mää en piittaa pätkän vertaa kirppareista, ne on ällöttäviä paikkoja, mutta kävin sielä silti, elämäni toisen kerran, eikä kolmatta kertaa oo tarvetta tavata.

Mielenkiintosen kauppareissun jälkeen, päätettiin serkunmiehensiskon kans lähtä kuvaamaan pimiän tullen yötä. Tavotteena oli saaja kuvaan öinen suo, kuutamo ja kiiluvat sujen silimät (tavotteita pitää aina olla, eikä niitä kannata asettaa liian alhaseksi). Koska kuuta ei ollu toivoakaan saaja luonnollisin keinoin kuvaan, se jätettiin tavotelistasta pois heti alakutilanteesa, Mutta tähtitaivas ja yömaisema pysy, eikä ne kiiluvat sujensilimätkään ois kuvaa pilannu.

Olin mielesä kuvitellu yökuvauksen olleen varsin helppoa puuhaa. Jalusta kameran alle ja pitkä valotusaika ja homma on sillä selevä. Saisin laittaa Instagramiin hienoja yökuvia. Mutta täsä asiasa todellisuus oli kaukana suunitelmista. Asia ei meinannukkaan olla näin yksinkertanen. Jalusta, joka isoveljen mielestä on ihan täys susi, ei saa multakaan pahempaa luottamusta tiputettuaan kamerani maahan josta onneks selvittiin pelekällä säikähyksellä, ja kuutamo jota ei ollu toi todelliset haasteet hommaan. Älytöntähän se on ees kuvitella että tuola säkkipimiäsä sais jotaki muuta ku mustaa kuvattua. Jälkiviisaus on paras viisaus..

Mukana oli suhteellisen kirkasta sorttia oleva taskulamppu joka oli ihan kätevä apuväline, mutta valo oli aivan liian teennäinen ja ihan liian kirkas.

Ja todellisuus oli se, etten saanu yhtään Instagram kelpoista kuvaa..... Eikä tullu suttakaan kuvaan, kuutamosta puhumattakaan. Ajankohan ois tietenki voinu valita vähä fiksummin, jos kuutamoa ois mielinu kuvata mutta ompahan testattu minkälaisia kuvia tulee kuvatesa yötä iliman kuutamoa. Kuvista tulee nimittäin joko mustia, tai tekovalaistuja.

Lauantai oli hiukanvainepäonnistuneitasuunitelmia lukuunottamatta mukava päivä mukavasa seurasa kaikkinensa, ja sunnuntaina mukava viikonloppu vielä jatku revontulikynttilöitä ihastellesa, tälläkertaa raaskittiin laittaa kaikki värit yhtäaikaa loimuamaan ja tuomaan kahvipöytään lappifiilistä

Mukavaa ja realististen suunitelmien toteuttamaa viikkoa kaikille!