Nyt se on tehty

Viimeset kolme kuukautta, multa on kyselty viikottain mihin lähen syksyllä. Mistä ihmeestä mää sitä voisin tietää? Oon lykänny, ja lykänny asian aattelemista siihen pisteeseen asti, että tajusin kaikkien kavereitten selittävän "mää oon tehny jo yhteishaun". Aijjaa. Joo. Tosiaanki. Mää en tiiä vielä yhtään mihin oon menosa.

En tosiaankaan oo ottanu ressiä moisesta hausta, lähinnä mua on turhauttanu se, etten tiiä mihin lähen. Vielä turhauttavampaa on ollu vastata kaikille kysyjille "entiiä". Mua ei siis oo haitannu ollenkaan kysymykset, vaan mua on haitannu se, etten oo osannu vastata kenellekkään mitään järkevää.

Mutta nyt saa tulla kysymään! Nyt mää tiiän mitä vastaan. Tänään tein nimittäin yhteishaun. Enkä tosiaan oo varma, hainko oikiaan paikkaan, mutta opon kans oli miittinki, ja tähän pääjyttiin paremman puutteesa.

Hakemuksen laitoin menemään Lapsi- ja perhetyön perustutkintoon, ja tarkotuksena ois syksyllä ilmottaa ihteni myös etälukioon, johon on mahollisuus täsätapauksesa päästä myös alle 18-vuotiaana, koska kyseisellä alalla ei oo kaksoistutkintovaihtoehtoa ollenkaan. Eli käytännösä lähen opiskelemaan kaksoistutkintoa, tavotteena on siis saaja 3-4 vuojen päästä lastenohjaajan tittelin lisäksi myös ylioppilaan titteli.
Se, kuin pitkälle tätä tavotetta pääsen toteuttaan, on epäselvä, mutta näillä suunitelmilla alotetaan. Eikä tarkotuksena todellakaan oo kirjottaa ällän papereja lukiosta, tavotteena on saaja sanua jonain kauniina päivänä vain olevansa ylioppilas, toikkarista ei tarvi kertoa ;)

Yks asia vähemmän mietittävänä. Nyt nakkaan ajatuksen pellolle, ja rupian miettiin asiaa uuestaan elokuusa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja Vimpa leikkii etukäteen sille annetulla synttärilahjapossullaan. Nyt lähen päikkäreille. Kyllä kelepaa! :)