Varmaan kaikki lukijat tietää, että mää asun, ja tykkään asua korvesa -kaukana kaikesta. Hiljasuuesa, rauhasa, keskellä ei mitään. Mutta jostain syystä, joku mun sisäinen olento on alkanu vetään mua hiljalleen kaupunkiin. Jossain määrin haluasin elämään elämisen meininkiä, mutta toisaalta haluan myös sitä rauhaa, hiljasuutta ja yksinäisyyttä.
Eilen suunnattiin pikareissulle Isolle kirkolle. Mielenkiintosta, ja motivoivaa oli nähä, minkälaista elämää kaupungisa on keskellä arki-iltaa. Mua on aina kiehtonu tietää, minkälaista arkia ihmiset josain Helsingisä viettää. Kuin paljo se poikkiaa tämmösen männynjuuresa kasvaneen ihmisen arjesta?
Elämisen meininkiä Isolla kirkolla ainaki oli huomattavasti enemmän, mitä täälä männyn juuresa. Se motivoi, ihmiset oli liikkeellä, ääniä kuulu, ja valoja näky. Toisaalta, oli erittäin kiva tulla kerrostalon -älä puhu liika isosti ettei naapurit häiriinny- tunnelmasta tänne, misä saa möykätä ja meluta, naapureita ku ei näköpiirisä liikoja oo.
Ihmiset elää hyvin erilaista arkia johon asuinpaikka on yllättävän suuresa roolisa. Mua kiehtoo opiskelu Isolla kirkolla, mutta epäilen erittäin vahvasti, että tulisin hulluksi jo ensimmäisen viikon jälkeen kerrostaloelämään :D
 |
| voin paljastaa, että voileipäkakku oli hyvää! |
Mutta yksittäisiä extemporereissuja keskellä viikkoa en laita ollenkaan pahaksi johonki, misä näkee ihmisiä, elämää, valoja ja kuulee ääniä. Piristävää ja motivoivaa. Arki se on arki, sama misä asuu, oli elämää ympärillä tai ei.
Mukavaa torstai-iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti