Nyt ei voi ku hymyillä!

Yks parhaimpia tunteita, pitkän ja pimiän syksyn jälkeen on ensimmäinen oikia kevätaurinkopäivä! Auringosta saatavan energiiapiikin myötä sitä vasta tajuaaki, kuin kaamosmasennuksellinen ihminen mää syksysin oon, mutta auringon valo, lämpö ja ylimääränen virta täyttää mielen niin, ettei nuin masentavia jaksa ees aatella.

Ulkona oikiasti paistaa aurinko. Lumi oikiasti sulaa. Vesi tippuu ränneistä, toppatakki käy kuumaksi ja aurinkolasit on paras ystävä. Vielä lintujen laulu ja lumen alta pilkistävät nurmikkoläntit puuttuu.

Ehkä mää sitteki oon kevät- ja kesäihmisiä. Tuo auringon valo saa minut sekasin. Vähä reilu kolme kuukautta kesälomaan. Sen jälkeen kukaan ei mua käytännösä pakota enään opiskeleen. Nautinnautinnautin!

herra Auringonpalvoja työssään. Tiesittehän, että lumiukon tekemiselle ei oo ikärajaa.

Terveisin 15- ja 19-vuotiaat :)

Energistä ja aurinkoista päivää kaikille!