Fakta; Armeija!

"Oon armeijahullu"

Kyllä. Muistan ikuisesti sen tunteen, ku veli lähti ekaa kertaa armeijaan. Muistan myös ikuisesti sen tunteen, ku veli tuli armeijasta reserviin. Siihen väliin mahtu iloa, surua, tuskaa ja itkua mutta se aika myös opetti. Ja se aika teki minusta todellisen armeijahullun ja sillä tiellä ollaan edelleenki.

"Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,

yks' suuri on Suomen valta.

Sen aatetta ei väkivoimat saa

pois Pohjolan taivaan alta.

Sen leijonalippua jääkärien

käsivarret jäntevät kantaa,

yli pauhun kenttien hurmeisten

päin nousevan Suomen rantaa"

Mää en voi sanoin kuvailla sitä palavaa intoa, mitä mää armeijaa kohtaan tunnen. Enkä usko että kukaan edes ymmärtäis sitä, vaikka osaisinki sen sanoin kuvata. Armeija on kaikesa käsitteen laajuudesaan intohimoni. 

Enkä usko että oon itekkään vielä täysin varma siitä, mikä se sisimmäsä syttyvä kipinä armeijaa kohtaa oikiasti on. Totta on, että mää todellakin haluaisin käyä armeijan, ja toivon että mää siihen sinä kauniina päivänä pystyn, ku ikäpoloveni naisten tulee vapaehtosesti ilmottautua kutsuntoihin, mutta tottuus on myös se toinen laita että mun luonnetta ei oo tehty toisten ihmisten ampumisen opiskeluun.

Muistan pari vuotta ennen veljen armeijaanlähtöä, että kerran meillä sattu olemaan telkkari auki, ja sieltä näky Erikoisrajajääkärit -sarja.  Sivusilmällä ja puolella korvallani en pystyny kahtoon sitä jäätävää kuria, sitä huutoa, sitä koulutusta, sitä ihtensä äärirajoille pakon eesä viemistä ja sitä, että sinne on omasta vapaasta halustaan halunnu päästä. 

Nyt siitä on ehkä pari kuukautta, jos sitäkään ku katoin YouTuben ihmeellisestä maailmasta joka ikisen Erikoisrajajääkärit -jakson. Valitettavasti niitä ei enään sielä oo nähtävisä, oisin nimittäin kahtonu ne yks päivä uuestaan.. Ja sanotaanko näin, että se oli yks mielenkiintosimpia ja puhuttelevimpia sarjoja mitä oon koskaan kahtonu. Se sarja kerto kuuen jakson verran, vuojen kestävästä erikoisrajajääkärikomppanjasa Imatran Immolasa olevista varusmiehistä. Erikoisrajajääkärit sarjan traileri löytyy tästä linkistä. Yksistään jo tuohon 31 sekunin pätkään on saatu tiivistettyä aika paljon. 

Tuo sarja opetti mulle hyvin yksinkertasen arkielämän asian joka myös on oikiasti auttanu, nimittäin minä joka nukun keskimäärin joka yö 8-9 tuntia yöunta, tuun lähestulukoon hulluksi jos on muutama yö peräkkäin että nukun vain kuus tuntia. Niinä hetkinä, ku hulluus alakaa iskeen, mietin, että mun ei kuitenkaan tarvi hiihtää kahen vuorokauen hiihtovaellusta, nollan minutin yöunilla koko aikana, neljänkymmenenasteen pakkasesa, olemattoman vähällä ruokamäärällä lapin erämaasa keskellä ei mitään. 

Mutta kaikkein kovimman koulutuksen on saanu kuitenki veteraanit. Niiltä ei oo kysytty haluaako ne viiä ihtensä täysin äärirajoille, haluaako ne vaarantaa oman henkensä, koska sojasa sojitaan, halusit sitä tai et. Vaikka uskon kyllä, että aika moni tämän päivän veteraaneista aikoinaan halus säilyttää itsenäisen Isänmaan ja taistella kaikin voimin sen eteen, eikä tavallinen tallaaja ymmärrä sitä uhrausta. Perhe, lapset, koti, työ, kaikki jätettiin, lähettiin taistelemaan kenties koskaan enään kotia palaamatta ja palkkioksi siitä, meillä on nyt oma, rakas ja itsenäinen Isänmaa. 

"Päivä vain ja hetki kerrallansa,

siitä lohdutuksen aina saan.

Mitä päivä tuokin tullessansa,

Isä hoitaa lasta armollaan.

Kädessään hän joka päivä kantaa,

tietää kaiken, mitä tarvitsen,

päivän kuormat, levon hetket aintaa,

murheen niinkuin ilon seesteisen"

Mulle tuon virren sanoma avautu ensimmäisen kerran tuoreitten rajajääkäreitten laulamana valajumalanpalveluksesa reilu vuosi sitte. Nilkuttavat, rakoilla olevat jalat, väsyneet silmät ja rättipoikki olevan kropan omistavat varusmiehet laulo tuon virren kirkosa ehottomasti komeimmalla lauluäänellä, mitä elämäni aikana oon kuullu, että se jäi mun mieleen ikuisesti. Se hetki kosketti, se hetki puhutteli, se hetki kerto jälleen kerran, kuka on oikiasti Se ainut, joka meitä täälä maan päällä voi auttaa. Se on Isä joka hoitaa lastaan armollaan, Isä joka kädessään joka päivä kantaa, Isä joka tietää kaiken mitä tarvitsen, Isä joka antaa niin ilon ku murheen hetket. 

"Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa. 

Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa"

Postauksen kuvat otettu isoveljen valatilasuuesta. Henkilöitten kasvoja sumennettu tunnistamattomaksi:)

(Postaus kuuluu 50 faktaa juttusarjaan)