Kolmas kerta toden sanoo..

Paljastan teille salaisuuen. Myönnän että vähä melkein nolottaa, mutta tää tyttö alottaa kaiken puhtaalta pöyältä ja siirtyy (taas..) uuteen blogiin.. Mutta nyt lupaan etten sitte hetkeen vaiha blogia enään! :D

Käykäähän kurkkaamasa: http://mtilda.blogspot.fi/

Tuolla blogilla mennään ja pysytään, koko mun tuleva bloggaajaurani..toivottavasti ainaki!

Hyvää äitienpäivää!

eti kuvasta vuosisajan laiskin koira

Totesin aamuyön tunteina kotia tullesani, että pimiää aikaa enään ei tuu, eli kesään alku on enään vain lomasta kiinni! Kolmen aikaan aurinko vaalottaa jo taivaalla, ennen viittä on lähestulkoon päivänvalo ulkona. Tänäviikonloppuna tunnen onnistuneeni rytmin käännösä, jos viien aikaan nukkuun meneminen ja yheltä herääminen kertoo asiasta jotain...

Eilen alottelin äitienpäiväruokailua tekemällä arkiversion moisesta. Jauhelihapihvejä sydämmen muojosa, jotka oli uunisa aivan liian kauon kera perunoitten ja vihannesten.

Eilispäivä kulu hyvin pitkälti myös äitin toivekakun koristelemisesa. Pohjan tein jo perjantaina, eilen koristelin. Äiti esitti toiveen, että haluaa sitruunalakritsikakun, ja vihjas myös ettei ite aijo sitä leipua. Tulin siihen tulokseen siis että jos äitienpäivänä kakkua meinaa syyä, se on mun harteillani. Löysin jostain ihmeellisen inspiraation pikkuseen näpertämiseen ja viimesen päälle koristeluun, ja omasta mielestä kakusta tuli hyvä ulkonäöllisesti ja maultaan.

Tänään virallinen äitienpäiväruoka oli kauon ootettu ja mun himoihtemani grillikauen avaus! Aina yhtä hyvää, kesästä ja jotain niiiiin parasta.

Mukavan lämmintä äitienpäivän iltaa! :)

Helatorstaina

Tänään oli taas niin ihanan kesänen ja lämmin! ilma, että päätettiin lähtä sisterin kans vähä valokuvaamaan ja fiilistelemään kesää. Vastatuuleen oli t-paita vielä vähä vilponen asu pyöräillä, mutta myötätuuleen tuli aivan hiki. Kesään ei todella oo enään pitkästi!!

Talven jälkeen pyöräilykunto ei ollu mikään paras mahollinen, ja ylämäkien ja puohauksien jälkeen päästiin laavulle ja tojettiin että sielä oli muitaki.. eli matka jatkuu! Me halutaan kuvata laavulla rauhasa, ei sielä muita saa sillon olla.. Matka jatku harvinaisen mutasta ja raskasta polkemismaastoa pitkin joka ei tuntunu loppuvan koskaan, joten palattiin takas ja kuin tilauksesta laavulla oli jäljellä enään savuava hiillos! Ja kamera alko laulamaan

Savuava hiillos sai makkaranhimon. Ja vaahtokarkkihimon. Mutta myös grilliruoka (roskaruoka..) ois kelvannu mainiosti. Tai suolaset, täytetyt lätyt. Pakastimesta löytyny jauhenlihaköntti pelasti, ja päätettiin alkaa kotiin tultua vääntämään lättyjä. Summanmutikasa -ohjeella, "se on hyvä sittekö se on lättytaikinan väristä".

Ulkonäkö oli epämääränen, myönnän sen rehellisesti. Mutta maku oli hyvä! Ja pöytä aivan liian pieni....

Ja mikä mahtava tunne tajuta äärettömän täyttävien lättyjen jälkeen, että huomena eletään vasta perjantaita ja kokonainen viikonloppu on vielä eesä!!

Vappuviikonloppu

Miten mukavalta tuntu perjantai-iltana (aamuyönä) alkaa nukkumaan, tietäen ettei aamulla tarvi nousta ylös yhtään ennen ku uni on loppunu, eikä koko päivälle ollu minkäänasteisia suunitelmia. Miks minusta tuntuu, että vastaavanlaisesta lauantaista on ainaki kolme viikkoa aikaa?

Lauantaiaamuna heräsin hiljasuuteen. Ai että miten ihanaa. Mitkään äänet ei ollu herättäny mua ja keskeyttäny mun unia. Sain nukkua niin pitkään ku unta riitti. Kiitos äiti ettet alkanu vatkaamaan kakkuja ennenkö heräsin:)

Säät on tänäviikonloppuna helliny myös! Ukonilma, kesänen vesisaje, ilta-auringon oranssiksi värjäämä ilta ja ihanan lämmin kesänen sää on tervehtiny viikonlopun aikana. Tänäänki istuskelin yöpaita päällä jätskiä syöjen ja kuuntelin linnun laulua, mitään muita ääniä ei kuulunu mistään. Linnut laulo rauhallisesti, lämmin tuuli puhalsi ja Vimpa makas erittäin rauhallisena pihalla josta tiesin, että mitään vaaraa tai uhkaa ei oo misään. Sillä hetkellä tuntu, että valtakunnasa on rauha ja hiljasuus. Ainaki meijän talon valtakunnasa, toivottavasti muittenki.

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Kysyn vain että miksi?

Kaikille on varmasti päivän selvä asia, että mää en oo äiti. Mulla ei oo lapsia. Enkä omista edes pikkusisaruksia, että oisin nähny lapsen kasvattamisen arkipäivää. En oo oikeutettu arvostelemaan kenenkään äitiyttä, enkä jakelemaan ohjeita, mutta viiimeaikoina mun silimään on pistäny ihan järkyttävä määrä ihmisiä (alaikäsiä) jotka polttaa tupakkia, vetää nuuskaa ja alkoholia. Ja tahon kysyä, että miksi?

En ala tuomihteen täsä ketään äitejä ja isejä, mutta mää mietin suuresti sitä, että miten vanhemmat voi vain kahtua vierestä jatkuvan tupakanpolton 16-vuotiaalta? Tai nuuskan käytön?

Mää en voi kertakaikkisesti vain ymmärtää, miten jotku mun ikäset on valmiita alottamaan elämänsä 16-vuotiaana tältä raiteilta, että koulusa pitää joka ikinen välkkä rampata tupakilla? Jokanen toki tekee omat päätöksensä, mutta eikö vanhemmillakaan oo keinoja estää tätä?

Jos ihiminen haluaa pilata keuhkonsa ja tuhulata hillittömän määrän rahaa siihen, että polttaa jotain harvinaisen pahalle haisevaa paperipötkyä savuna ilmaan, niin tehkööt, mutta ei alaikäsenä. Siihen asti että on täysikänen, ei mun mielestä tottavie tarvi mitään mainittuja turhuuksia. Eikä niitä tarvi kyllä elämäsä senkään jälkeen!

Ymmärrän, että nuorilla on painetta "poltan koska muutki kaverit polttaa". Mitä sitte? Jos muut kaverit on niin aattelemattomia että pilaa keuhkonsa jo ennen ku on ees täyttäny kaheksaatoista nii se on niitten asia, mutta ei siihen mukaan tarvi lähtä! Jos johonki kaveriporukkaan ei pääse ilman tupakkaa/nuuskaa/alkoholia nii sillon ne ei oo todellisia kavereita. Todellista kaveruutta ei mitata nuilla turhanpäiväsyyksillä.

Tottakai maailmasa on isompia ja vakavampiaki ongelmia mitä nuorten tupakointi, mutta mää en vain voi ymmärtää sitä. En ymmärrä sitä tapaa aikuisiltakaan, saati oman ikäsiltä nuorilta. Nuorella on elämä eesä, sitä ei pilata tuommosilla ilimanaikosuuksilla, ku kuitenki siitä josain vaiheesa haluaa päästä eroon. Kaikki tietää että tupakkaan ja nuuskaan jää koukkuun, ja kaikki haluaa siitä joskus päästä eroon, niin miksi se pitää sitte koskaan edes alottaa?

Eikä se oo millään asteella coolia! Tyypit ei oo yhtään sen kovempia tyyppejä, tai suositumpia veti ne tupakkeja tai ei. Itseasiasa, mun silmisä ihminen joka pysyy erosa kaikista näistä turhanpäiväsyyksistä, on paljo kovempi tyyppi mitä ne, jotka vetää näitä kaikkia. Ainaki semmosen ihmisen kans on paljo mukavempi viettää aikaa, ku ei tarvi haistaa tupakansavua, tai kuulla päivityksiä siitä että pitäs päästä polttamaan ja pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota.

Kaikki tekee omat päätökset, ja kaikki elää oman elämänsä niin hyvin, tai niin huonosti ku ite tahtoo. Elämään mahtuu iloja ja suruja ilman, että niitä ite tietosesti kaikella turhalla aiheuttaa.

Mukavaa ja kaikella tapaa päihteetöntä wappua kaikille, nuorille ja aikuisille! :)

Aina se jää sunnuntaille

Tää on koomista, mutta äärettömän totta. Nauran ite omalle tyhmyyelleni ja laiskuuelleni. Oon ollu viikon tetisä, ja tää viikko on ollu aikaa kirjotta äikän aineistotekstiä. Ja kuinka ollakkaan. Koko viikko ollu aikaa, teen sen siltiki vasta viimesenä iltana. Näinhän se menee aina. Sama kuin kauon on aikaa tehä jotain, ei sitä kuitenkaan tee ennenkö on pakko. Varsinki jos kyse on minusta opiskelemasa :D

Nyt on aineistoteksti kirjotettu. Sitte pitäs tehä vielä tiistaiksi vähä kuviksen lopputyötä eteenpäin, mutta luulen että teen sen vasta huomena. Ei nyt liikaa ähkimistä ja puhkimista samalle iltaa! Eihän sitäkään oo ollu vasta ku viikko aikaa väkertää. Nyt mennään niin loppusuoraa mun pakollista kouluhistoriaani, etten tottavie jaksa enään ressata opiskeluista. Ei sillä oo enään väliä minkälaisia numeroja mistäki kokeesta tulee, päättötoikkariin ne numerot ei kuitenkaan ainakaan yhtään positiivisesti vaikuta.  (Toivon muuten ettei opo kuule koskaan mun tämänhetkistä opiskelumotiiviani....)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

#leirielämää

"On yksi nimi ylitse muiden,
yksi nimi muuttumaton.
Yksi nimi ylitse muiden,
vain yksi nimi toivomme on.
Tuo nimi josta laulan, on Jeesus.
Nimi kaunein alla auringon.."

Taas on takana yks aivan huippu viikonloppu leireilemäsä ihanien ihmisten kans. Maalaiskyläsä, syrjäsä, kaukana kaikesta, vanhasa ja ihanan lämmintunnelmaisesa Pappilasa pietty leiri antaa taas voimaa seuraavaan leiriin asti joka häämöttää jo näköpiirisä muutaman viikon pääsä.

Uusia ja vanhoja ihania lauluja, kertomuksia ja todistuksia siitä miten pieniä ihmiset ja ihmisten suunitelmat on ja turvaa siitä ettei ite tarvi huolehtia mistään.

Huumoria, rentoa meininkiä (leiriohjelmasa kerrottiin virallisen epävirallisesta ohjelmasta), naurua, iloa, lämpöä, ja jotain niin suurta ja koskettavaa mihin ei sanat eikä kuvat riitä. Ja tietenki nuotiolla paistetut vaahtokarkit! Ja jälleen savulta haiseva takki, viime leiristäkään ollu vielä kunnolla se savun haju haihtunu pois :D

Mukavaa alkavaa viikkoa! Mää otan kevyen laskun arkeen mahtavan viikonlopun jälkeen, ja lähen tettiin ensviikoksi, kelepaaaa:)