Omppupoika

Vimpa, joka on maailman seurallisin koira, tykkää esitellä ylpiänä nokka pystysä kävellen kaikkia uutta, hienua ja mahtavaa mitä se on millonki löytäny. Joskus se on kenkä joka on riisuttu terassille, joskus se on hanska joka on tippunu maahan, joskus se on kissankakka suoraan kissan hiekkalaatikolta, joskus se on pottu vanhalta pottumaalta ja joskus se on omena omenapuusta.

Ja hupsista vain miten omppupuulle tänään kävikään; 

sillon yönä, millon näin isoveljen kans karhun, tojettiin että meijän pihalta näkyvyys "karhurintamalle" on erittäin heikko. Jokapuolella puskia ja pensaita ja puita. Heh, eipä oo enää :D pari puskaa ja toinen omppupuu on jo menneen talven lumia. Vielä muutama mänty jos ois nurin nii näkyvyys tielle ja "meijänpellolle" ois taas sitäluokkaa että karhun vois taas joskus sattua näkemäänki

tää kuva on aika hauska :D

ja paitsi että Vimpa kuuluu maailman seurallisimpien koirien kategoriaan, se on myös maailman uteliain! Jokapaikkaan pittää musta kuono työntää, samoin kaajettuun omenapuuhun..

ja senhän nyt kaikki arvaa ku tuommonen karvapallo vähä aikaa mönkii omenapuun oksien välisä, nii kohta koko koira on kirvoista viheriänä.. yh..

yritin saaja Vimpaa iskälle avuksi kantaan omppupuun oksia pois näkyviltä, mutta eipä koiraa kiinnostanu..

mutta kyllä rupes kiinnostamaan ku koira oivalsi että nythän se saa helposti omenoita joitten kans riehua! Voi mahtava mikä aarre; OMENA! :D jotenki aika hauskaa, mutta ilo se on näköjään pieniki ilo.

Ja mainittakoon että on se meijän kissaki vielä hengisä, siitä tuskin blogisa on toviin mainittu, mutta se elelee samaa elämäänsä, syö ja nukkuu.. Ei mitään uutta auringon alla ;)