Luonto on ystäväni!

Mää oon asunu koko pienen ikäni mehtän laijalla. Joka ikkunasta näkyy mehtää. Lähin naapuri näköetäisyyttä kauempana. Katuvaloista ja asfaltoiduista teistä puhumattakaan!

nautin tästä! Nautin aivan äärettömän paljo. Oon ikionnellinen, että äiti ja iskä on päättäny pistää talon pystyyn just tähän. Nautin, ettei tarvi pukia visuja vaatteita pihalle mennesä, siltävaralta että naapuri sattuis kahtoon omasta keittiöstään. Nautin, ettei läheksään aina lenkillä käyesä tuu yhtään ketään vastaan. Nautin, ettei mun tarvi kuunnella mopopoikien rälläyksiä yö neljään asti. Nautin, että voin tehä mitä lystään, mihinaikaan lystään häiritsemättä naapurin yöunia.
Nautin myös siitä, että voin huoleti käyä hakemasa postin postilaatikosta yövaatteilla vaikka kello ois neljä iltapäivällä ;)

Se tunne on jotain aivan käsittämätöntä, ku on hermoromahuksen partaalla jonku, aivan äärettömän raivostuttavan enkuntehtävän takia, ja muut läksyt oottaa vielä pinosa tekijäänsä. Otat Vimpan talutushihnaan, talsit postilaatikolle ja lähet kohti mehtää. Se hiljasuus, se rauhallisuus, se luonnon mahtavuus! Luonnosa saa olla se ihka oma ihtensä. Luonnosa kukaan ei käske sun tehä mitään, kukaan ei vaaji sulta mitään! Luonnosa saat kävellä vaikka nurinperin, ei se ketään haittaa. Ja se mikä luonnosa on parasta, sielä ei välttämättä tarvi tehä yhtään mitään! Sielä saa vain olla.

Asia, mitä en oo ikinä ymmärtäny. Enkä ymmärrä sitä nyt. Enkä usko, että tuun koskaan sitä ymmärtäänkään, on kysymys siitä, misä kaupunkilaiset rentoutuu? 

Mää tuun niin hulluksi jo pelekästä ajatuksesta, että aamulla seittemältä herää kerrostalosa kauhiaan liikenteen meteliin ku ihmiset menee töihin. Jokapuolella vilisee autonvaloja, liikennevalojen tikitys kuuluu ikkunoiden läpi, kärsimättömät autoilijat painaa tööttiä, naapurinäiti on menettäny hermonsa ja kärsii kamalasta kiireestä viiä lapset päivähoitoon ennen töihin menoa....

Sama juttu iltapäivällä neljältä ku ihmiset tulee töistä.

Misä välisä, esimerkiksi tämä hermonsa menettäny naapurinäiti rentoutuu? Aamulla lapset kiukuttelee eikä ne syö puuroansa. Töisä on kiirepäivä. Kotona lapset on väsyneitä nukkumattomista päiväunista johtuen. Sittekö lapset on saatu yheksältä nukkumaan, ja omasa kojisa ois suhteellisen hiljasta rentoutumiselle, päättää naapurinisäntä hakata muutaman naulan seinään jotta saa ripustettua anopin antamat taulut seinälle. Muutama juoppo on löytäny tiensä johonki karaokeen. Yläkerrantäti päättää kahtua Putousta hiukan suurehkoilla volyymeilla. Yön pimeinä tunteina joku erehtyy asunnostaan ja tulee koputteleen just siihen sun asunnon oveen.

Mää sitte en todellakaan oo eläesäni kerrostalosa yhtään yötä viettäny, joten korjatkaa ihimeesä jos mun käsitys asiasta on hakoteillä :D

Päivästä toiseen aina asua siinä muutamasakymmenesä neliösä ja parin neliön parvekkeen alueella. Leikkipuisto on muutaman sajan metrin pääsä. Se, on käytännösä alue, minkä lapsi tulee oppimaan käsitteenä nimeltä oma piha. Leikkipuisto?

En ymmärrä. En todellakaan ymmärrä! Toki sen mää ymmärrän, että isoisa kaupungeisa on ehkä helpompi saaja töitä, tai ainaki oman alansa töitä koska työpaikkavaihtoehtoja on enemmän, eriasia sitte onko sielä vapaana niitä työpaikkoja. Ja toisekseen, ehkä lapsillekki on helpompi saaja päiväkoti (vai onko, en oo tämmöstäkään koskaan kokenu, mutta kuvittelisin :D ).

Tosin ehkä kaupunkilaiset on säntillisempiä ihmisiä ja ehkä ne osaa nauttia luonnosta sinne päästyään heti vuojen eestä kerralla?

Mutta mää tulisin kertakaikkisesti niin hulluksi tuommosesta elämästä että se ei ois tosikaan! Ei se oo nii vakavaa vaikka hakee postin yövaatteilla iltapäiväneljältä, mutta kuin moni kaupunkilainen on sitä testannu?

Senki mää valitettavasti ymmärrän aivan hyvin, että täälä mää en voi koko loppuikääni asua, mutta ei mua vaikituisena asukkaana kaupungin keskeisimmäsä kerrostalosakaan tulla näkemään!

Mää oon luonnonlapsi. Ei se elämä aina oo nii nuukaa ja pilikunviilaamista. Onko tuolla ny nii hirviää merkitystä vaikka unohtaisit kakusta vehnäjauhot kokonaan? Muistappahan laittaa ne ainaki enskerralla ennen ku kakku on uunisa! Eikä silläkään varsinaisesti kovin suurta haittaa oo vaikka se eilisen posti on vielä postilaatikosa. Tai läjä pyykkejä oottaa silittämistä, aina voi silittää sitämukaan ku pistää kyseisen vaatteen päälle.
Toki, emmää sitä sano, kyllä minusta se toinenki puoli löytyy että kaiken pitää olla just eikä melekeen, mutta se olokoot asia nimeltä poikkeus ;D

Mukavaa ja mielipiderikasta perjantaita kaikille!