Ohi on!

Tää viikko on ollu hyvin poikkeuksellinen. Tyhjää reppua, tai lähes tyhjää reppua joka päivä koulusa aivan turhanpäiväsesti kantaen, läksyä ollenkaan saaneena, elokuvia korvista pursuamiseen asti kahtoneena ja kaikenmoisia pelejä ja koulunmestaruuksia ratkoesa on menny koulupäivät, ja jokaselle illalle on ollu jotain ohjelmaa, mikä on mun osallani kaikkia muuta ku tavallista.

Torstaina oli päivä, mitä meijän talosa on ootettu sitte heinäkuun. Viimeset vähä vajaa sata päivää on laskettu aamuja, muistatte varmaan meijänäitinaamukamman, jota ei enään meijän talosa ole, sillä aamuja jälellä nolla, itseasiasa ollaan jo pakkasen puolella..
Koska olin viemäsä isoveliä ekaa kertaa armeijaa kohti, nii olin myös hakemasa sitä viimestä kertaa armeijalinkulta. Ja Vimpa ei oppinu tuleen ystäväksi armeijan vaatteihin, joka ikinen kerta ku isoveli tuli armeijakamoilla lomille, Vimpa nosti heti semmosen metelin niinkö ois suuremman luokan rosvo ollu liikenteesä.

Eilen päästiinki sitte mukavasti yhen linkulla kotia, ja päätin käyttää tilaisuuen hyväksi ja siivota, saipahan tänään kahtua vierestä ku muut siivos :D

Ankian märkä, pimiä, tylsä, pitkäveteinen, ja osittain äärettömän tuskallinenki syksy on takana! Nyt voi nauttia täysin siitä että ei tarvi opiskella alkuaineita, epäsäännöllisiä verbejä, dialogeja, kasveja, moduksia, eikä mitään turhanpäiväsyyksiä! Ja mää aion todellaki nauttia siitä, loma on just parhaimmillaan, päivääkään ei oo vielä menetetty, täsähän ehtii vielä tehä vaikka ja mitä.. jouluki tulee, ja heh, yhtään lahjaa en oo vielä ostanu mutta onhan täsä vielä aikaa :D

Mukavan lumista lauantai-illanjatkoa :)