Kesäilta revontulen loimusa

Jos kysytään miltä kesä maistuu, nii se maistuu aivan ehottomasti mansikoilta. Tai sitte mansikat maistuu kesältä, ihan miten vaan. Tuoreen mansikan saaminen suuhun ensimmäisen kerran talven jälkeen tuo niin ihanan raikkaan kesän mieleen että ah. Ja vaikka tänään ei ollu ees ensimmäinen kerta talven jälkeen ku mansikan suuhuni pistin, nii edelleen se maku toi mieleen kesän ja kiitettävästihän nuita mansikoita on tullu päivänmittaan napsittua, sen verran hyviä ne tuppaa olehen :D

Pitkästä aikaa leivoin meijän talon kestosuosikkia saunakahaville; brownietårttaa, ja päälle oli tietenki pakko pistää piristykseksi muutamia mansikanmöllykänpuoliskoja.

Koska oli mansikoita ja;

....vastaleikatun nurmikon tuoksu

....tyyntä, rauhallista ja hiljasta

....hiljaa rauhallisella äänellä puhuva luonto ....oli/on mitä mahtavin kesäilta!

Mitä enään puuttuu? Suoraansanoen säälin ihmisiä jotka "joutuu" viettään näin ihanat kesäillat kaupungin hälinäsä ja melskeesä, keskimmäisen kerrostalon viiennesä kerroksesa kuunnellen hullujen viikonlopunviettua.

Kesäillan ja -yön luonto on jotain mitä mää rakastan aivan suunnattomasti! Siinä on jotain hyvin taianomaista. Eikä se taianomaisuus siihen lopu, nimittäin me ihasteltiin tänään myös revontulia, tai pikemminki revontulta;

Äiti sai Kilpisjärven tuliaisina revontulikynttilöitä. Nää ne vasta ihmeellisiä oliki. Ihan normaalilla sytkärillä sytytettyjä kynttilöitä, liekki vaan on luonnollisestikki revontulen värisiä ja pimiäsä huoneesa kahtoen oli muuten älyttömän hienon näkönenki! Nuot ku raaskis kerralla pistää kaikki, punaset, vihreät ja siniset kynttilät pimiänä syysiltana palamaan nii vois olla pikkusen vain niinkö hienon näköstä. 

Vimpanpossupoika (huomaattehan ettei siitä kukasta kovin yleistä lempinimiä sitte muodostunukkaan...) toivottaa kaikille rauhallista lauantai-iltaa ja mukavaa viikonloppua!