tiistai 1. syyskuuta 2015

Valoa tunnelin pääsä?

Vajaan puolen vuojeen päästä, pitäs olla hyvinki selvillä mitä tulevaisuuelta tahtoo. Mihin lähtä opiskeleen? Mihin haluan päästä töihin? Miksi, misä, millon, miten?

Tulevaisuuttani raottaen, haluan viettää ihanaa ja kiireetöntä elämää perheen kesken. Haluan, että omilla lapsillani on hyvä olla. Haluan kauniin ja siistin talon misä asua. Haluan hyvin koulutetun koiran. Haluan työn, mistä nautin oikiasti. Haluan jotain, mikä erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan. Ja tietenki haluan ihanan miehen vierelle pyörittään ihanaa arkia. Haluan tehä arjesta niin mukavaa, ku koskaan vain on mahollista. Tämä kaikki siis jos oisin ite päätäntävallasa omasta elämästäni, koskaanhan sitä ei voi tietää tai ennustaa mitä elämä oikiasti tuo vastaan, tai kuin kauon meillä on päiviä jäljellä maan päällä.


Mää oon aina ollu sitä mieltä, että haluan työn misä viihyn. Työstä en aio tehä samanlaista pakkopullaa mitä koulu on tähän asti ollu. Haluan edes joskus saaja herätä aamulla töihin ilosena ja pirtiänä ja innokkaana töihin lähtijänä. Haluan nauttia töistä, haluan nauttia arjesta.


Oon jo kauon hautonu alitajunnasani ajatusta työstä, jota sais tehä lasten kans. Tykkään lapsista niin paljo, että haluan niitten kans olla ehottomasti tekemisisä tulevaisuuesa. Mutta tiiän myös, että jos asia on minusta kiinni, haluan aivan ehottomasti myös omia lapsia joskus hämäräsä tulevaisuuesa, enkä tiiä miten hyvä yhistelmä on lapset kotona ja lapset töisä.

Mää oon luonteeltani myös semmonen, että en kestä kahtua vierestä jos näen että toisella on paha olla, henkisesti tai fyysisesti. Koulukuraattori ois ammatti josa sais olla nuorten kans tekemisisä, ja samalla auttaa ihmisiä, mutta mää voin melkein arvata, että kyseinen ammatti ois mulle henkisesti aivan liian raskasta pitemmän päälle. En osais pitää työtä ja vapaa-aikaa erillään näin vaativasa ja vastuullisesa työsä, vaikka teoriasa ammatti kuulostaaki mainiolta.

Mikään sairaanhoitaja tai lääkäri minusta ei myöskään tuu. Yks mun suurimpia pelkoja on oksennus, jota en voi sanoin kuvailla kuin hillittömästi mää sitä pelekään, joten kyseiset ammatit ei jo yksistään senkään takia tulis kuuloonkaan. Enkä mää herkän luonteeni takia ilikiäis kahtua ku joku tulee lääkärin vastaanotolle avomurtuma jalasa, enkä pystyis meneen ambulanssikuskina onnettomuuspaikalle tietämättä yhtään, mitä vastasa oottaa.


Jos sallitaan todellinen hullujen haaveilujen hetki, niin kerron teille ehottomasti tällähetkellä ammatin joka kuulostais enemmänki ku mulle tehyltä. Työ armeijasa. Joku misä sais olla läsnä armeijan elämäsä. Kasarmilla keittäjänä, tai mikä parempaa; työ armeijasa sotakoiran kans. Koiran, joka uskoo kaiken. Armeijasa. Mikä unelma! Siinä yhistyis kaks suurta unelmaa; koira ja armeija. Se, minkälaisesa ammatisa kyseistä yhistelmää voi harjottaa, on ihan hepreaa mulle. Enkä tiiä onko kyseistä ammattia ees olemasakaan, mutta tää oliki hullujen haaveilujen hetki :D


Tällä hetkellä realistisimmalta vaihtoeholta vaikuttaa vahvasti työ lasten kans. Ainahan asiaa voi miettiä uuestaan jos omia lapsia saa, onko ammatti sitte enään se oma juttu, mutta kyseisestä työstä sais ainaki elämänkokemusta tulevaisuuelle.

Eikä asia todellakaan oo kirkosa kuulutettua että mää tuun ammatikseni lapsia hoitaan, on täsä vielä neliä kuukautta aikaa tulla katumapäälle ja muuttaa mieltä:) eikä se neliän kuukauenkaan päästä oo lukkoon lyötyä, voihan se mieli muuttua senki jälkeen ja monesti. Ja kuka estää ettei montaa eri ammattia sais tehä elämän aikana? Tietääkseni ei kukaan.

8 kommenttia:

  1. Aaargh mä muistan ton pähkäilyn ku piti päättää mihin lähtee peruskoulun jälkeen! Mä päätin vasta ihan viime tipassa että mihin haen, eikä se loppujen lopuksi ollukkaan mun ala. Mutta voin kertoa etten mä sitä kadu, vaikka ne vuojet oliki aika rankkoja, ku se ala ei kiinnostanu, mutta ei tienny mitä muutakaan tekis. Se oli jotain kasvua ja itsenäistymistä. Valmistumisen jälkeen lähin suoraan lukemaan lastenohjaajaksi, ja tää ala tuntuu ainaki toistaseksi oikeelta :D Että hei, kerkeet elämäs aikana vielä monta ammattia opiskella, mullaki oli kakskymppisenä jo kaks ammattia! :D
    Tai mites ois jos yhistäsit noi kaikki? Lastentarha jossa kuri ku armeijjassa ja jossa lasten kanssa yhessä opetellaan kouluttamaan koiria? ;D

    T. Kahvikuppi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riviin järjesty! -huippu idea kerrassaan :DD tosin kuihan laillista ois pykätä moinen päiväkoti pystyyn :D ois opettajilla tekeminen saaja lapset kuriin ku MaiMa täti on päiväkojisa pitäny kunnon jöötä

      Poista
  2. Kyllä se vielä löytyy sullekin oma ala.Mee lukioon ,niin saat vielä 3vuotta lisäaikaa miettimiseen.Lisäksi monet sellaisetkin ovet aukeavat,johon ei pelkällä peruskoululla ole mitään asiaa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää uskallan hattuni syöjä jos mää lukioon meen!

      Poista
  3. Musta tuntuu ettei lukion suorittaneita eikä ylioppilaita arvosteta enää samalla tavalla kuin esim reilu 20 vuotta sitte. On totta, että lukio antaa miettimisaikaa, mitä tulevaisuudeltaan tahtoo. Kaikkia ei kuitenkaan ole tarkoitettu pänttääjiksi. Jos nuori on enemmän käytännön taitojen osaaja, tykkää toteuttaa käsillään, onko lukio oikea paikka. On tietenkin aloja, joille hakeutuminen ei ole mahdollista ilman YO-tutkintoa. Jos ei mene lukioon, valmistuu aiemmin ammattiin. Ja mikäli nuori ei aio lukioon, hänen päätöstään on arvostettava ja kunnioitettava. Pakottaa ei saa. Minä pelaisin korttini opintaipaleeni kohdalta toisin, jos voisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa osuvasti puettu sanoiksi! :) mää justiinsakki en oo yhtään pänttääjä tyyppejä, ja tällähetkellä tuntuu erittäin vahvasti että mitä nopiampaa valmistuu ammattiin, sitä parempi. Mutta mieli ehtii ja saaki muuttua vielä jos on muuttuakseen:)

      Poista
  4. Mää oon käyny niin paljo kouluja etten tiiä onko minusta neuvomaan,mutta jos lastenhoito on se juttu, niin lukiosta olis kyllä hyvä ponnistaa lastentarhanopettajaksi, jos aattelee työllistymistä ja sitä palkkaakin.. ja voihan sitä myöhemmin opiskella vaikka muurariksi jos haluaa alaa vaihtaa. Kyllä monesti tulee tehtyä vääriä valintoja ja epäilijöitä ja neuvojia on joka nurkalla, mutta jokainen elää oman elämänsä. Tsemppiä hakuihin, ei oo mikään helppo päätös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Näkökulmia ja ehotuksia on tullu niin palio etten tiiä enään itekkään kunnolla sitä vähääkään mihin haluan "erikoistua" :D pitää varmaan tosisaan alkaa miettiin vaihtoehtoja ku sinne asti kerkiiää, ja luulen että siitä en infoa blogisa ;D eivaan, hyvähän se on saaja erilaisia näkökulmia ja kokemuksia nii osaa vähä varautua mihin lähtee mukaan ja mihin ei:)

      Poista