Lomalla 3/3

Viimesimmäsä lomapostauksesa taijettiin olla vielä Tanskan puolella, mutta Tanskasta tosiaanki noustiin vielä Ruotsin puolella jonku matkaa pohjosta kohti ja sieltä Norjaan.
Oslo oli ihan ensimmäisten pysähyspaikkojen listalla Norjan puolella. Oli sunnuntai päivä ku Oslosa oltiin, jotenka luonnollisesti sielä oli paikat kiinni ja väki oli nauttimasa lämpimästä, ehkä jopa kuumastaki aurinkoisesta kesäpäivästä :)

Oslosta määränpää oli epävarma. Ja totta ihimeesä mää aukasin suuni että Holmenkollenille tietenki, ku mäkihyppytorni näky jo Osloon! Ja tahtoni sain läpi, matka jatku Oslosta Holmenkollenille!

talviolympialaiset 1952

voitte kuvitella kuin haltioisani olin ku pääsin Holmenkollenille. Ja myöhemmin ku tarkistin, niin Holmenkollenin mäkiennätys 141m on itävaltalaisen Andreas Koflerin nimisä ja Lahesta tuotuna mulla on muuten sen nimmariki!

Oslo kuvattuna Holmenkollenilta

näköalat Holmenkollenilta oli huikeat! Voin kuvitella mitä ne on vielä tuolta hyppyrimäestä, puomilta katottuna hyppääjän silimin. Oslosta noustiin heti reippaasti tosi mutkasta, mutta hyväkuntosta tietä aina vain ylöspäin ja ylöspäin, mietittiin siinä vain että miten ne talvella pitää tuon tien ajokunnosa kisojen aikana..


No, Holmenkollenikin jäi taakse ku matka jatku. Siitä reissusta on jo sen verran aikaa että pitää oikein muistelemalla muistella että mitä kaikkia sielä sitte tapahtukaan :D ois kannattanu ehkä heti seuraavalla viikolla tehä kaikki postaukset...

Norjan puolella ajettiin monenlaisia teitä. Ruotsin puolella ku ajettiin kolmesta viiteen kaistaan olevia moottoriteitä, Norjasa mentiin hirvittävän kapeita ja mutkasia teitä. Ja norjalaiset on aivan hirveitä ajamaan autolla! Jos joku on menosa joskus tulevaisuuesa Norjaan, nii mää annan yhen varotuksen sanan. Norjalaiset rekkakuskit on aivan hulluja! Ne ajaa tuhatta ja sataa, ne huuattaa eellä menevälle ja ajaa ihan auton peräsä kiinni. Niillä ei oo järkiä yhtään pääsä. Sama juttu jos ne tulee vastaan pikkusilla ja mutkasilla teillä, ei ne yhtään hiljennä vauhtia. Oli pyhä tai arki, mutta norjalaiset on tien päällä liikenteesä.

Mutta sitte taas ku tarpeeksi korkialle merenpinnasta noustiin, ja tuli liki kolmen metrin lumipenkat tien varrelle nii sielä liikenne kummasti hiljeni :D

lämpötilaki putos aika nopiaa reilusti sen kymmenen astetta mitä korkiammalle mentiin. Niistä valtavista lumipenkoista en saanu kuvaa mikä oli vähä harmi, mutta totuus on, että tuolla reissulla, me nähtiin moninkertasesti enemmän lunta, kuin mitä täälä oli koko talvena!

Maisemat Norjasa on kyllä sanoinkuvaamattoman mahtavat. Ja ne ei niinkö loppunu koskaan, aina tuli vain lisää ihailtavia maisemia. On tää luonto nii ihmeellistä :)

vesi oli puhasta!

kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa! Ei siinä voinu ku ihmetellä miten kaunista sielä oli. Eikä nuita maisemia voi sanoin kuvata, ne pitää kokea. Eikä ne kuvisakaan näytä miltään, mutta on se enemmän suuntaa antava ku sanat :D

napapiiri

Norjan napapiiri sattu sopivasti matkanvarrelle ja tottahan sielä piti poiketa. Ja sielä oli kylmä! Voi hirviä sentään, sielä tuuli, lämmintä oli alle +10 ja lunta oli tienpientareet täynnä. Hyrrr..
Ja oli muuten napapiiri täysin keskellä ei mitään. Kertakaikkisesti sentään, misä tuola napapiirillä töisä olevat ihimiset asuu? Ei sielä ollu taloja missään. Junarata siinä meni, ja joku pikkunen heinälatoa muistuttava asema, mutta taloja ei lähimaisakaan. Mutta myymälä oli auki ja sieltä sai ostettua matkamuistoja ja juotua kahavia :)

Tämä, napapiirin kahviosa ollu peikko on herättäny ainaki Facebookin puolella paljo keskustelua :D mun mielestä tää oli kertakaikkisesti maailman sulosin peikko, mitä oon ikinä nähny! Tuo oli ovella vastasa, ja kyllä tuli erittäin tervetullu olo mennä syömään vohveleita ja juomaan kahvia ku näin söpö peikko toivotti tervetulleeksi!

Matka jatku kohti Mo i Ranaa ja sielä oltiin yötä. Sielä oli kiltti setä vastaanottamasa joka puhu suomia vähä, mutta ymmärrettävästi ja aamupalallaki törmättiin muutamaan suomia puhuvaan motskaripoikaan :)

Mo i Rana päätyki sitte reissun viimeseksi yöpaikaksi. Sieltä lähettiin poikkimain kohti Ruotsia

Tosiaan, Ruotsisa mentiin sitte Luulajaan, jonka piti olla viimenen yöpaikka. Miehet ratisa teki kilometrilaskemlia kotia. Tuntu vähintäänki mitättömältä jääjä muutaman hassun sajan kilsan takia vielä yheksi yöksi, joten päätettiin että painetaan saman tien suoraa päätä kotia! Haaparannasta haettiin perinteisesti pikamakaroneja, ja Tornion apsilla syötiin reissun viimmeset "roskaruuat" :D lapsiperheille Ruotsi etenki on ehottomasti otollista seutua matkustaa, mäkkäreitä sielä oli aivan tajuttoman tihiäsä. Ei välttämättä ollu edes kilometriä kahen mäkkärin vieresä :) ja meilläku reissusa oli leikkimielinen periaate "jos yks haluaa, kaikki haluaa" eli, jos yks halus mäkkäriin, kaikkien oli haluttava :D
mutta, nyt oltiin kuitenki jo Torniosa menosa kottiin. Siitä ei ollu enää pitkä matka kotia, tuttua tietä paahtaa vain menemään, eikä pahemmin muuta liikennettä ollu. Yksin sai päästellä teitä menemään. Reilu sata kilsa ennen kotia kuitenki pääsi kauris yllättämään ja posautti auton kylkeen tulemaan, mutta kuski oli skarppina ja kerkes pikkusen väistää sitä. Autolle ei käyny kuinkaan ja kauriski loikki omin jaloin mehtään. Eli, loppu hyvin kaikki hyvin :)

Reissu oli kaikinpuolin onnistunu ja mahtava kokemus, mitään ropleemaa ei ollu koko matkan aikana ja kaikki suju suunitelmien mukkaan ja joka yölle oli katto pään päällä ja tyyny pään alla.

Nyt kohti uusia kesän seikkailuja ja hyvillä mielin muistelemaan alkukesän reissua. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille :)