Monesti sanotaan myös, että loman viimesestä päivästä pitää nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Tehä kaikkia mahtavaa, olla ja nauttia, jotta siitä saa energiaa arjen ankeuden alkaesa. Uskallan väittää, että asia ei oo näin. Eilen oli mahtava päivä, joka kostautu siinä, että tää arkeen palaaminen on ollu entistä masentavampaa.
Jos nyt jotain positiivistä, niin ulkona tuntuu vihdoin niin talvelta ku vain voi tuntua, ja tää oli viimenen pakollisen koulun joululoma, josta tuli paluu arkeen. Käyntiin lähti myös viimenen "pakollinen" lukukausi. Tämän lukukauen jälkeen, mun oppivelvollisuus on täytetty, eikä mun periaatteesa oo enään mikään pakko opiskella mitään, käytännönpuoli on vain eriasia.
Onneks on keksitty (puu!)sauna, mihin istahtaa ko ulkona pakkanen paukkuu, ja saa rueta kelaamaan kaikkia kivoja asioita, masentavien asioitten sijaan. Jos tää tästä joskus vielä alakas rullaamaan? Jos mää vielä joskus oppisin nauttimaan arjesta kaikkine rutiineineen, aikatauluineen ja aikasine herätyksine? Tai sitte en..
Anteeksi pessimistisyyteni, oikiasti asiat on hyvin, eikä mulla oo ees mitään todellista syytä valittaa, mutta mielummin heräisin kymmenen yli kolme iltapäivällä, mitä 6:25.. Huomena on onneks perjantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti