Keskikesän yötön yö

"Lähetäänkö käymään ilta-ajelulla. 

Käyää vaikka Rovaniemellä kahtoon joulupukkia"

Mikäpäs siinä. Ehkä extemporein reissu mihin oon ikinä mukaan lähteny, ja yks mieleenpainuvin juhannus, ainaki tähänmennesä. Erikoisin, ja hauska ja yllätyksellisin.

Mää tykkään lapista. Talvella tulee kaipuu päästä näkeen revontulet, kolmenkymmenenasteen pakkaset, metrien lumikinokset ja kaamos. Kesällä tekee mieli nähä ihana Suomen lappi ja yöttömän yön auringonpaiste. Ja sitä me lähettiin kahtoon, parin sekunnin mielijohteesta.

Sanotaanko, että ihastuin Rovaniemeen täysin! Siitä on hirvittävän monta vuotta ku oltiin menosa hiihtolomalla Leville ja oltiin Rovaniemellä, erääsä nimeltämainitsemattomasa hotellisa, mistä en varsinaisesti muista ku hämärästi sen kuumuuen ja inhottavat peitot.. kyseisestä hotellista puhutaan meijän talosa vieläki, ja sen hotellin, vielä tänäpäivänäki puhuttavien "kauhuskenaarioitten" takia oon pitäny koko Rovaniemiä jotenki aneemisena paikkana. Mutta en piä enään. Se on mahtava kaupunki, hieno kaupunki, ja sielä on ihana luonto. Ja mikä parasta, sen voi melkein luokitella kuuluvan lappiin, ainaki sieltä on lyhyt matka lappiin, Ivaloon vajaa 300km ;)

Vielä matkaan lähtiesä, oli täys mysteeri onko kyseesä todellaki vain ilta-ajelu vai extemporelähöllä yö Rovaniemellä. Jokatapauksesa, lenkkarit piti pakata matkaan koska suuntana oli reissun pituuesta tietämättömänä kuitenki Ounasvaara, sinne lähettiin kahtoon yötöntä yötä.

ai miten nii mää muka olin innoissani? :D

Rehellisesti sanoen, juhannusaattona, puolenyön aikaan liikenne oli olemattoman vähästä. Koko illan aikana vastaantulevia autoja ei totta totisesti ollu montaa. Joten ei muuta ku lähestulkoon koko matkan ylväässä yksinäisyydesä baanaa pitki kohti napapiiriä! 

Loppu hyvin kaikki hyvin, napapiiriltä saatiin mökki, joka oli muuten todellaki yöpymisen arvonen. Koska vietetään yötöntä yötä, ja juhannuksena perinteisesti pitää valvua, puolen yön jälkeen lähettiin kahtoon sitä aurinkua Ounasvaaralle. Yhen jälkeen syötiin Shellillä ranskiksia. Puoli kahen jälkeen pistettiin sauna lämpeneen. Juhannussauna napapiirillä. Ja voi että, kyllä harmittaa että mää sivuutin tieten tahtojani koko saunareissun.... ei se ny paljoa minuutteja ois yöunista vieny, oispahan ollu ainaki yks ikimuistosimmista juhannussaunoista, napapiirillä! Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, eikö sitä nii sanota :D

Koska napapiirillä ei vuojenaikoja kahtota, on kaikki sallittua; esimerkiksi jouluvalojen sytyttäminen keskikesän ollesa parhaimmillaan. Voin sanua, että oli aika häijy tunne pistää juhannuksena jouluvalojen johto pistorasiaan!

ei tähän oikeen muuta voi sanua, ku että Lappi on jotain ihan parasta!

Tee työtäs laulellen

Viikko ja toinenki on menny yhesä hujauksesa elämäni ensimmäisisä kesätöisä. Töisä, joitten makuun myös Vimpa pääsi yhtenä päivänä. Ankaran pomoni kans kirvestä vääntäen väännettiin kauon, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja sain ottaa Vimpan mukaan töihin. Heh, ei se ehkä todellisuuesa ihan nuin menny ;D

Vimpan normimittasen lenkin varrelle ei osu yhtään ainutta talua. Hyväsä lykysä naapuri saattaa autolla tulla vastaan. Raukka koira ei siis näe taloja (meijän omaa kotia lukuunottamatta) pahimmasa tapauksesa kuukausiin. Mutta vähän normilenkkiä pitemmän lenkin varrelle näkyy hurjat yksi talo. Ja mietein täsä yks päivä lenkkeillesä, miks Vimpa kahtoo nii pöhölönä tätä ainokaista taloa. No ehkä siksi, että raukka koira ei näe juuri ikinä taloja, missään, koskaan, milloinkaan..

Ja tästä syystä, uskalsin vahvasti epäillä mitä tulee tapahtuun ku Vimpa viettää päivän kylillä. Mutta, koira osas todellakin yllättää, positiivisesti! Aamusta huomionkipiä koiraressu oli toki tohkeisaan ku pääsi toiselle lenkille samana aamuna, ja totta kai suuntana oli ensimmäisenä mehtä. Ja mikä riemu repes ku sanoin että nyt lähetään kuule kylälle! Touhotus ja tienvarsien nuuskinta alko. Matkan varrella tuli tutkittua monenlaista asiaa, mutta matka meni jokatapauksesa mainiosti. 

Työpaikalle tullesa sijoin Vimpan taltushihnalla hetkelliseksi puuhun ja menin piipahtamaan sisällä. Vimpa haukku kokoajan. Ja ymmärrettävästi, se jätettiin yksin täysin outoon paikkaan. Sitte tuli lauma väkiä ulos, Vimpa pääsi pitempään köyteen ja soveltu joukkoon ku nenä päähän. Se makas keskellä pihaa niinkö se ois aina sielä asunu, koko valtakunnan hallitsija -ylpeydellään. Autoista se ei perustanu mitään, eikä pihalla liikkuvista ihmisistä, vaikka ne oli koiralle hyvin outoja. Ainoastaan jos tiellä meni pyöräilijä/lenkkeilijä nii sillon Vimpa haukku, ei muuten. 

Paluumatka suju loistavasti. Vimpa ei jaksanu touhupäivän jälkeen ees haukkua vastaan tuleville autoille (mitä se tekee normaalisti aina!)

Ja voitte muuten kuvitella kuin väsyny koira meillä oli illalla! :D

etsi kuvasta väsyny koira

Itävaltalaista ruokaa

Jos kotsasta saa tehtäväksi tutustua jonkun eurooppalaisen maan ruokailukulttuuriin ja valmistaa kyseisestä maasta ruokaa, ei varmaan tarvi ihmetellä että valitsin maakseni Itävallan. Suurin syy valintaani oli tämä kattaus, koska pöytään piti saaja kyseisen maan tunnelmaa;

Eikä sovi unohtaa, että kokkihatun sijaan mulla oli pääsä Morgilakki!

Se ei oo hernekeittoa vaikka siltä ehkä vähä näyttääki :D se on Itävaltalaiseen ruokakulttuuriin kuuluva alkuruoka; broileripastakeitto nallemakarooneista. Ja täytyy kyllä myöntää, että se oli huomattavasti parempaa mitä kuva antaa tuua julki, se oli nimittäin oikiasti syömisen arvosta. Ehkä teen joskus toistekki.

Grillikauden avauksen huumasa piti tietenki grillata leivitettyjä pihvejä, joitten pitäs kaiketi esittää wieninleikkeitä, grillattuja pottuja ja salaattia. Tämä toimi siis pääruokana.

Ja jos niinkö totta puhutaan nii tuo perunan kylkeen kuoliaaksi grillattu ötökkä ei kauhiasti lisänny ruokahalua..

Ruuan valmistukseen mielenkiintoa toi Englannin pikkuprinsessan julkisuuteen tuomisen odottaminen. Odottavan aika on todella pitkä! Ne kolme tuntia tabletin ääresä, Ilta-Sanomien livelähetystä sairaalan eestä kahtoen oli kyllä hyvin pitkiä, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Myös kesälomaa kannattaa oottaa. Huomena ois neljänneksviimenen maanantai!

Hyvää vappua!

Mää en oo vielä ihan varma, onko Suomalaisen työn päivänä tarkotus tehä töitä, vai rentoutua jo aiemmin tekemistään töistä mutta mää oon ainaki valinnu jälkimmäisen. Tää kuuluu sarjasa päiviin, jollon en oo tehny yhtään mitään hyödyllistä tai edes vähemmän hyödyllistä. 

Vappupäivä valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, tosin 12 celsiusasteen lämpötilaa häirihtee kova tuuli, mutta ei sen väliä, sillä kohta huudetaan; IHANAA LEIJONAT IHANAA! Hehe :D 

Vappupäivää piristi aivan ihana vesisaje! Vettä tuli sen verran reippaasti, että pienen sokerista tehyn kisimirrin hain ulkoa sisälle ettei se vain kastu, nii siinä välisä ehti itekki kastua ihan mukavasti vaikka matka ei todellakaan ovelta kissanhäkille oo mikään järisyttävän pitkä. Ja heti ku avasin ulko-oven, piti oikein pysähtyä ja nuuhkasta, nimittäin ensimmäistä kertaa tälle vuojelle, ulkona haisi aivan oikia kesä! Niin raikas, märkä ja kesäsen hajunen saje piristi ja anto uskoa siitä, että kesä ja vapaus koulusta koittaa pian! Nenäni on haistanut jo kesän, joten siihen ei voi olla enään pitkä matka.

Nii, ja tosiaanki yritin kuvata myös tätä sokerista tehtyä kisimirriä, mutta jotenki uskallan epäillä että en ehkä kovin täydellisesti onnistunu yrityksesäni... 

Mukavaa vappua kaikille!

Sääilmiöitä vaikka muille jakaa

Aurinkoista. Pilvistä. Vesisajetta. Lunta. Räntää. Rakeita. Valtavia rakeita. Sohjoa tiellä. Kesärenkaat. Taas aurinkoa. Vettä. Räntää. Aurinkoa. Rakeita. Aurinkoa. Aurinkoa ja aurinkoa.

Eilen oli harvinaisen omalaatunen päivä. Tuntu, että kaikki Suomesa "käytettävisä" olevat vuodenajat tuli nähtyä yhen päivän aikana vähintään kahteen kertaan, ja joukkoon mahtu myös muutama ylimääränenki sääilmiö, tai en tiiä ylimääränen mutta ainaki erikoinen. 

Ensin aurinko porottaa, yhtäkkiä alkaa sataa räntää ja kohta tulee valtavia rakeita, hyvä ku ei tullu auton tuulilasista läpi ja maa oli hetkesä valkonen, ja rakeet ku sulas siihen tiesi se hyvää kesärenkailla ajoilmaa kerrassaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Outojen sääilmioiden täyttämän päivän kruunas vielä höyryävä pelto............

Rauhallinen pitkäperjantai

Avasin silmät ekan kerran tälle aamulle 7:55, ja välittömästi nuot luvut nähtyäni, panin silimät takas kiinni. Seuraavan kerran aukasin ne vasta ku kello löi ykstoista. Epäilen vahvasti että unirytmin kääntäminen loma-aikaan on yks mun suurimpia vahvuuksia.

Operaatio unirytmi on saatu omiin uomiinsa, ensimmäinen tavote onnistuneelle pääsiäislomalle siis tehty. Loma ei oo mitään jos unirytmi ei oo loma-aikataulusaan.

Ja lomallahan pitää tietenki rentoutua. Ja seki on kyllä kiitettävästi hoijettu. Kömmein alas yheltätoista, join lasin mehua ja söin pari palaa suklaata, talsein portaat takasi ylös, painuin pehkuihin ja rupesin selevittään mitä maailmalla tapahtuu. Ei mitään erikoista erikoisempaa.

Sitte pääjyin äitin kans viettään pitkänperjantain -äiti tyttö laatuaikaa- hehe, hakemalla kissanruokaa ja kauppakassillisen kurkkupastilleja. Lähin auki oleva apsi tulvi väkiä, kassajonot oli mielettömät, tosin se oli arvattavisa, kylän ainua auki oleva kauppa..

Tullesa sain päähänpiston että käyn hakemasa ElKieltä Susiraja -kirjasarjan kakkososan. Kyllä, luit oikein. Myönnän että epäilen ihtekki omistavani jonku pahalaatusen infulenssan, oon viimesen kahen viikon aikana lukenu kaks kirjaa, joista toisen sain päätökseen eilen, ja tänään hain kyseiseen kirjaan jatko-osan. Kiitos ElKien.

Illalla lähin äitin ja Vimpan kans lenkille. Aivan ihana ilima, kruunas rennon ja laiskan päivän, lisää rentoutusta luvasa. Mikään ei yksinkertasesti rentouta paremmin ku rastaan räkätystä lukuunottamatta täysin hiljanen luonto. Ei äänen ääntä missään. Ei ristin sielua misään. Ei tarvi tehä mitään, jalat liikkuu omalla painollaan tasaseksi tamppautuneella soratiellä joka ei päästä ääntäkään askeleista.

Hiljasuus rikkoutuu. Joutsenpariskunta töräyttää ylväästi hiljasuuen rikki. Se hetki meni, ja hiljasuus tuli takasi. Rauha, hiljasuus, viilenevä ilta, mutta ei yhtään kylmä semmonen. Aivan mahtava kävelyilima! Niin kesänen, vaikka lunta oliki lähestulukoon joka paikasa näkyvillä, mutta jotenki tuli nii kesänen ilma. Ihana Suomen luonto!

Pikku nöpönenä toivottaa mukavaa pääsiäistä kaikille! :)

Elämäni paras viikonloppu!

Viikonloppu, joka piti sisällään paljon uusia naamoja, uusia asioita, paikkoja ja tapahtumia, viikonloppu joka tuntu kestäneen paljo kauemmin ku kaks päivää. Hyväsä tarkotuksesa. Voi sanua, suoraa sydämmestäni, hetkiäkään empimättä että viikonloppu oli ehottomasti elämäni parhain viikonloppu! Nimittäin riparin alotusviikonloppu.

Enään en ihimettele yhtään, miks facebookin seinä täyttyy kesäsin "kiitos aivan parhaasta riparista, ootte ihania <3" -päivityksistä. En yhtään. Oon miettiny aina moisia päivityksiä lukiesa, että voiko se nyt oikiasti olla jotain nii erityistä. Kaikki sitä kehuu ja kaikki siitä tykkää. Miten se on niinkö loogisesti mahollista? 

Sain perjantaina hurjan paljo tsemppiviestejä riparille, kiitos kaikille niistä, ja niisäki sanottiin että eesä on yks elämän mahtavimpia kokemuksia. Siinäki vaiheesa myönnän epäilleeni erittäin vahvasti että voiko se olla muka nii erityistä.

Mutta. Nyt voin sanua kokemuksesta että kyllä voi. Se oli aivan mahtavaa! Parasta! Huippua! Uskomatonta! 

Se sanoinkuvaamaton yhteenkuuluvuuen tunne, se että kaikki oli ku yhtä perhettä, sai olla just oma ihtensä ja sanua mitä aatteli, se ei ollu kenellekkään mikään ongelma koska kaikki teki niin. Se, että jo perjantaina vaikka puolet ihmisistä oli tyyppejä joita ei ollu koskaan ees nähny, silti tuntu että kaikki kuuluu yhteen ja kaikille pysty mennä puhuun ja kysyyn kuka on ja misä asuu. 

Se, että kaikki lähti täysillä mukaan isosten mahtaviin leikkeihin ja ohjelmiin, mihinkään ei muodostunu mitään kummallisia viien hengen toisia arvostelevia kuppikuntia, vaan yksinkertasesti kaikki oli yhtä suurta kuppikuntaa. Kaikki hyväksyttiin omana ihtenänsä. Se oli luonnollista ja aitoa, kavereitten kannustus iltaohjelmasa ei ollu teeskenneltyä, vaan se oli aitoa. Tyypit osas iloita toisen onnistumisesta vaikka ite ei oiskaan ollu välttämättä paras. 

Riparilla oppi ymmärtämään toisia ihmisiä ja toisten ihmisten tapoja toimia. Kaikki oli yhtä, ja ku siihen kuuluu 29leiriläistä, seittemän isosta, keittiön väki, ohjaajat ja papit, nii siinä on porukkaa monesta lähöstä, on eri näköstä, mallista ja muotosta mutta siitä huolimatta kaikki oli yks yhteen. 

Ja yks ihan älyttömän iso ero minkä huomasin lauantai-iltana ku iltahartauden jälkeen, ennen nukkumaan menua oli halikierros. Kaikkien oli halattava kaikkia, joten kaikkien tuli halattua jokaista tyyppiä kaks kertaa. Ja tuli sanottua semmoset vajaa kaheksankymmentä kertaa "hyvää yötä" sen halikierroksen aikana. Muttako mietein, että mitä jos koulusa ois porukka pistetty halaamaan kaikkia kaks kertaa. Kaikki tietää, että siinävaiheesa paikalta ois aika moni oppilas karannu vessaan piiloon tai saanu yhtäkkiä kamalan kuumekohtauksen tai jotain. Se ei ois onnistunu, enkä kyllä välttämättä ois itekkään siihen osallistunu :D mutta tuola, kukaan ei pistäny vastaan, näköjään se oli joku riparin yleinen perinne, eikä mulla mitään sitä vastaan ollu, yhteenkuuluvuuden tunne vaan kasvo entisestään.

Alotuksella oli yllättävän paljo ihmisiä, jotka ei tuntenu entuudestaan ketään, mutta siitä huolimatta kaikki lähti sunnuntaina itku kurkusa ja erittäin haikein mielin kotiin.

Alotukselta käteen jäi aivan ihanan mahtavia leiriläisiä ja isosia, kaikki vetäjät, huippuhienot muistot, ikimuistoset hetket, bingo, laulu nro 14, ja silmälasit ;) elämäni paras viikonloppu!