lauantai 23. tammikuuta 2016

Hyvää vai pahaa muutosta?

"Sittekö mää oon iso, otan puhelimen ja rahapussin mukaan ja lähen Ruotsiin. Ja puhelimenki mää sammutan ettei kukaan häiri mua".

"Enkä mää ikinä sammuta kuivausrumpua kun se piippaa ollesaan lopusa. Enkä mää silitä ikinä, raivaan vain pyykkivuorten väliin polut mistä mahtuu kulkemaan".

"Mää en siivua, pese lattioita, imuroi, pyyhi pölyjä, tai mitään, en koskaan"


PikkuMaiMa on joskus ollu tuota mieltä. Mutta ei ole enään! Täsä asiasa tapahtunu muutos on ollu hyvä, koska mieli on nuista ajoista kohentunu ja viisastunu, onneksi.


Tykkään siististä kodista. Erityisen tarkka oon siististä huoneesta. Mun omasta huoneesta. Mikään ei oo inhottavampaa, ku mennä nukkumaan tunkkasen hajuseen huoneeseen, misä on vaatemyttyjä pitkin lattiaa, nurkat täynnä pölypalloja.


Illalla, ennenkö meen nukkuun, mun on avattava se kamarin ikkuna hetkeksi, vaikka ulkona ois -30 pakkasta. Vain siksi, että saan raitista ilmaa, ja tunkkasen hajun huoneesta pois. Enkä voi jättää vaatteita lojumaan lattialle, tai voin, mutta se alkaa häiriin mua hyvin äkkiä joten nostan ne heti joko takas kaappiin, tai vien pyykkiin.

Pölypallot ja irtohiukset on myös niitä, joita mää inhuan aivan yli kaiken. Ja tämän oon ratkassu sillä, että imuroin kamarini kerta viikkoon. Yleensä perjantaisin. Samalla pyyhkäsen lipaston päältä pölyjä. Vain siksi, että inhoan alkaa nukkuun, jos tiiän kamarin lattialla tai lipaston päällä olevan pölyä.


Puhtaitten lakanoiden haju on yks maailman parhaimpia hajua, jonka takia vaihan lakanatki luvattoman usein. Pehmeät, puhtaan hajuset, raikkaat ja vilposet lakanat on jotain niin parasta! Äiti vain ei tykkää siitä, että pyykkikori täyttyy parin viikon välein aina mun lakanoista... heh.


Muistan aikoja, jollon mun kamari on ollu niin täynnä tavaraa, ettei mitään tolkkua. Työpöytä on pursunnu tavaraa niin paljo, ettei siihen mitään mahtunu laskemaan. Eri värisiä, näkösiä, kokosia ja mallisia laatikkoja ja laatikostoja on ollu jokanen pöyännurkka täynnä. Jokapaikka on yksinkertasesti ollu vain täynnä tavaraa.

Kunnes tapahtu jotain. Päätin kuskata puolet mun kamarin sisällöstäni vaatehuoneeseen, joka muuttu hyvin äkkiä tämän toimenpiteen jälkeen romuhuoneeksi :D syysin sinne kaiken pois silmistä, sen kummemmin järjestelemättä. Sen jälkeen, joka kerta kun siivosin, vein samaiseen romukamariin pari kassillista lisää tavaraa mitä halusin pois silmien eestä. Ja tätä on oikiasti jatkunu monta vuotta! Ja asiaan tuli stoppi sittekö romukamari siivottiin, ja äiti teki harvinaisen selväksi ettei sinne viiä enään yhtäkään tavaraa ilman, että sitä on näytetty äitille, ja mietitty tarviiko sitä säästää. Melkein oon jopa totellu.....

hyvin oleellinen osa mun kamarin sisustusta!

Mutta totuus on se, että tällähetkellä en hyväksy kamariini todellakaan ihan mitä tahansa ryönää. Oon hyvin tarkka siitä, mitä mun kamari sisältää. Jonka takia sielä on niin vähä tavaraa, etten tiiä mitä sieltä enään vois kyseiseen romukamariin viiä.


Piän huonetta siistinä, koska vietän sielä eniten aikaa, ja inhoan sotkua. Joskus tuntuu, että oon liian järjestelmällinen ja siisti kamarin suhteen. En kuitenkaan tykkää siitä, että huone on jäykän siisti ja kiiltävä, joten jätän aina sängyn just sen näköseksi, miltä se aamulla herätesä näyttää, jotta se tuo kodikkuutta kamariin :))).

Mulle kamarin siisteys on kaikki kaikesa. Niin suurta väliä ei oo, jos alakerran kamarin nurkasa on pölyä, tai olohuoneen lattialla on irtohiuksi. Eikä mua haittaa, jos meen kylään johonki, ja näen paijan jonku kamarin lattialla. Jokainen elää just niin siistisä, tai just niin sotkusesa talosa/huoneesa misä haluaa, ja mää haluan elää siistisä huoneesa oman viihtyisyyteni vuoksi! :)

6 kommenttia:

  1. Siistissä kamarissa on mukava olla. Muistan itekin miten nuorena sitä vain halusi siivouspäivän jälkeen olla omasta kamarissaan ja nauttia, kun ympärillä on siistiä. Sulla on muuten nätti virkattu peitto noissa kuvissa. Taitaa olla jonkun käsityöihmisen tekemä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, etten oo ainut jota siivouskärpänen on päässy puremaan... :D ehkä tää joskus hellittää, edes vähän.
      Ja tuo isoäidinneliöistä tehty peitto on rakkaan kummitätini tekemä:)

      Poista
    2. Jos ois pitänyt arvata, kuka peiton on tehnyt, niin arvaus olisi osunut oikeaan:)

      Poista
  2. Aah, koko teksti on musiikkia korvilleni. (Paitsi ehkä se vaatehuone osuus) 😊

    VastaaPoista