Kukkahaaste 3/3; operaatio kukan kastelu

Kukkahaasteen viimenen osa kertokoot teille miten kukkaa kastellaan meijäntalosa. Luulen keksineeni uuen lempinimen meijän pikku possupojalle tämän haasteen myötä, kukka, se on paljo hienompi (ja miehekkäämpi...) ku mitä mun aina käyttämäni possupoika :D

Operaatio hellepäivien kukan kastelu sujuu meillä yllä olevan videon malliin. Tosin videolla näkyvä kuvaajan sormi ei liity varsinaiseen kasteluun kovin merkittävästi, mutta äläkää antako sen häiritä.

Kastelun jälkeen Vimpasta tulee lähes poikkeuksetta aina hyvin ylienerginen, se saa hullunlehemäntauin, siitäki pitäs joskus yrittää saaja video, mutta suomeksi sanoen se meinaa sitä että koira juoksee ku mikäki pöhölö päätön kana pitkin pihaa, ähisee ja puhisee ja jättää kauhiat suttausjälet sorakkoon eikä usko mitään mitä sille sanoo. Kyseinen hepuli ei yleensä montaa kymmentä sekuntia kestä, mutta se on sitäki hauskempaa seurattavaa.

Minä ja kukkani kiitämme kolmen päivän kukkahaasteesta, ja kiitän myös taivaalla möllöttävästä auringosta joka on tullu tervehtiin meitä kera yli kahenkymmenenasteen lämmön. Mää tykkäänn!

Kukkahaaste 2/3; meijän perheen silmäterä

minäkö muka säälittävä? Ja pyh! :D

Siinä hän on. Meijän talon todellinen silmäterä. Jos ei suurin, niin ainaki top vitoseen kuuluva. Se, jota kaikki käy ohikulkeisa rapsuttamasa, se jolle lässytetään niinkö pikkuvauvoille, se jota säälitään ja hellitään ja hemmotellaan, joskus melkein piloille asti. Se joka saa meijän talon elukoista ehottomasti suurimman huomion. Se, joka saa kaikkien huomion. Possupoika, höpsö huijari, ovela keksijä, ja laiska väistään autoja.

Se miten tämä kyseinen koko perheen silmäterä liittyy kukkiin on täsä;

tää kuva on yks mun lemppareista!

kahtokaa nyt miten sen korvat heiluu niinkö kukilla lehet tuulesa. Ihan riittävän selvä yhteys jonka perusteella kyseinen olio voijaan julkasta kukkahaasteesa ;)

Se on meijän sulonen höpönassupossupoika Vimpa <3

Kukkahaaste 1/3; karjalanpiirakoita

Sain PeePeeltä kolmen päivän kukkahaasteen. Unelma-ammattinani viherpeukalo, ja suurien kukkien ystävänä päätin soveltaa, haasteesa ei nimittäin lukenu etteikö se ois sallittua.

Mutta karjalanpiirakatki liittyy kukkiin (kukkahaasteeseen) hyvin merkittävällä tavalla. Jauhot on tehty viljasta ja viljaki kukkii. Puuroriisi on tehty riisistä ja riisiki kukkii.

Annoin äitille luvan herättää minut tekeen karjalanpiirakoita sittekö eka taikina on valamis ja puuro keitetty... siitä asti oon sormet jauhoisa rypyttäny karjalanpiirakoita.

Kuka kieltää laittamasta blogiin kuvaa jauhosesta pöyästä? Tietääkseni ei kukaan joten siinä hän istuu ja pysyy, olkaa hyvä ja ihastelkaa ;D

ihan jo rekvisiittasyistä piti pastamankeliki olla esillä

Bloggaamisen kokonen rypytystauko on ohi, ja rypytys jatkukoon... toivon syvästi, että rypyt pysyy karjalanpiirakoisa, eikä siirry niistä sormiini........

Haastetta en tälläkertaa erityisesti kenellekkään heitä mutta sen saa jokanen vapaasti ihtelleen viiä, ja soveltaa haluamaansa muotoon.

Keskikesän yötön yö

"Lähetäänkö käymään ilta-ajelulla. 

Käyää vaikka Rovaniemellä kahtoon joulupukkia"

Mikäpäs siinä. Ehkä extemporein reissu mihin oon ikinä mukaan lähteny, ja yks mieleenpainuvin juhannus, ainaki tähänmennesä. Erikoisin, ja hauska ja yllätyksellisin.

Mää tykkään lapista. Talvella tulee kaipuu päästä näkeen revontulet, kolmenkymmenenasteen pakkaset, metrien lumikinokset ja kaamos. Kesällä tekee mieli nähä ihana Suomen lappi ja yöttömän yön auringonpaiste. Ja sitä me lähettiin kahtoon, parin sekunnin mielijohteesta.

Sanotaanko, että ihastuin Rovaniemeen täysin! Siitä on hirvittävän monta vuotta ku oltiin menosa hiihtolomalla Leville ja oltiin Rovaniemellä, erääsä nimeltämainitsemattomasa hotellisa, mistä en varsinaisesti muista ku hämärästi sen kuumuuen ja inhottavat peitot.. kyseisestä hotellista puhutaan meijän talosa vieläki, ja sen hotellin, vielä tänäpäivänäki puhuttavien "kauhuskenaarioitten" takia oon pitäny koko Rovaniemiä jotenki aneemisena paikkana. Mutta en piä enään. Se on mahtava kaupunki, hieno kaupunki, ja sielä on ihana luonto. Ja mikä parasta, sen voi melkein luokitella kuuluvan lappiin, ainaki sieltä on lyhyt matka lappiin, Ivaloon vajaa 300km ;)

Vielä matkaan lähtiesä, oli täys mysteeri onko kyseesä todellaki vain ilta-ajelu vai extemporelähöllä yö Rovaniemellä. Jokatapauksesa, lenkkarit piti pakata matkaan koska suuntana oli reissun pituuesta tietämättömänä kuitenki Ounasvaara, sinne lähettiin kahtoon yötöntä yötä.

ai miten nii mää muka olin innoissani? :D

Rehellisesti sanoen, juhannusaattona, puolenyön aikaan liikenne oli olemattoman vähästä. Koko illan aikana vastaantulevia autoja ei totta totisesti ollu montaa. Joten ei muuta ku lähestulkoon koko matkan ylväässä yksinäisyydesä baanaa pitki kohti napapiiriä! 

Loppu hyvin kaikki hyvin, napapiiriltä saatiin mökki, joka oli muuten todellaki yöpymisen arvonen. Koska vietetään yötöntä yötä, ja juhannuksena perinteisesti pitää valvua, puolen yön jälkeen lähettiin kahtoon sitä aurinkua Ounasvaaralle. Yhen jälkeen syötiin Shellillä ranskiksia. Puoli kahen jälkeen pistettiin sauna lämpeneen. Juhannussauna napapiirillä. Ja voi että, kyllä harmittaa että mää sivuutin tieten tahtojani koko saunareissun.... ei se ny paljoa minuutteja ois yöunista vieny, oispahan ollu ainaki yks ikimuistosimmista juhannussaunoista, napapiirillä! Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, eikö sitä nii sanota :D

Koska napapiirillä ei vuojenaikoja kahtota, on kaikki sallittua; esimerkiksi jouluvalojen sytyttäminen keskikesän ollesa parhaimmillaan. Voin sanua, että oli aika häijy tunne pistää juhannuksena jouluvalojen johto pistorasiaan!

ei tähän oikeen muuta voi sanua, ku että Lappi on jotain ihan parasta!

Tee työtäs laulellen

Viikko ja toinenki on menny yhesä hujauksesa elämäni ensimmäisisä kesätöisä. Töisä, joitten makuun myös Vimpa pääsi yhtenä päivänä. Ankaran pomoni kans kirvestä vääntäen väännettiin kauon, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja sain ottaa Vimpan mukaan töihin. Heh, ei se ehkä todellisuuesa ihan nuin menny ;D

Vimpan normimittasen lenkin varrelle ei osu yhtään ainutta talua. Hyväsä lykysä naapuri saattaa autolla tulla vastaan. Raukka koira ei siis näe taloja (meijän omaa kotia lukuunottamatta) pahimmasa tapauksesa kuukausiin. Mutta vähän normilenkkiä pitemmän lenkin varrelle näkyy hurjat yksi talo. Ja mietein täsä yks päivä lenkkeillesä, miks Vimpa kahtoo nii pöhölönä tätä ainokaista taloa. No ehkä siksi, että raukka koira ei näe juuri ikinä taloja, missään, koskaan, milloinkaan..

Ja tästä syystä, uskalsin vahvasti epäillä mitä tulee tapahtuun ku Vimpa viettää päivän kylillä. Mutta, koira osas todellakin yllättää, positiivisesti! Aamusta huomionkipiä koiraressu oli toki tohkeisaan ku pääsi toiselle lenkille samana aamuna, ja totta kai suuntana oli ensimmäisenä mehtä. Ja mikä riemu repes ku sanoin että nyt lähetään kuule kylälle! Touhotus ja tienvarsien nuuskinta alko. Matkan varrella tuli tutkittua monenlaista asiaa, mutta matka meni jokatapauksesa mainiosti. 

Työpaikalle tullesa sijoin Vimpan taltushihnalla hetkelliseksi puuhun ja menin piipahtamaan sisällä. Vimpa haukku kokoajan. Ja ymmärrettävästi, se jätettiin yksin täysin outoon paikkaan. Sitte tuli lauma väkiä ulos, Vimpa pääsi pitempään köyteen ja soveltu joukkoon ku nenä päähän. Se makas keskellä pihaa niinkö se ois aina sielä asunu, koko valtakunnan hallitsija -ylpeydellään. Autoista se ei perustanu mitään, eikä pihalla liikkuvista ihmisistä, vaikka ne oli koiralle hyvin outoja. Ainoastaan jos tiellä meni pyöräilijä/lenkkeilijä nii sillon Vimpa haukku, ei muuten. 

Paluumatka suju loistavasti. Vimpa ei jaksanu touhupäivän jälkeen ees haukkua vastaan tuleville autoille (mitä se tekee normaalisti aina!)

Ja voitte muuten kuvitella kuin väsyny koira meillä oli illalla! :D

etsi kuvasta väsyny koira

Itävaltalaista ruokaa

Jos kotsasta saa tehtäväksi tutustua jonkun eurooppalaisen maan ruokailukulttuuriin ja valmistaa kyseisestä maasta ruokaa, ei varmaan tarvi ihmetellä että valitsin maakseni Itävallan. Suurin syy valintaani oli tämä kattaus, koska pöytään piti saaja kyseisen maan tunnelmaa;

Eikä sovi unohtaa, että kokkihatun sijaan mulla oli pääsä Morgilakki!

Se ei oo hernekeittoa vaikka siltä ehkä vähä näyttääki :D se on Itävaltalaiseen ruokakulttuuriin kuuluva alkuruoka; broileripastakeitto nallemakarooneista. Ja täytyy kyllä myöntää, että se oli huomattavasti parempaa mitä kuva antaa tuua julki, se oli nimittäin oikiasti syömisen arvosta. Ehkä teen joskus toistekki.

Grillikauden avauksen huumasa piti tietenki grillata leivitettyjä pihvejä, joitten pitäs kaiketi esittää wieninleikkeitä, grillattuja pottuja ja salaattia. Tämä toimi siis pääruokana.

Ja jos niinkö totta puhutaan nii tuo perunan kylkeen kuoliaaksi grillattu ötökkä ei kauhiasti lisänny ruokahalua..

Ruuan valmistukseen mielenkiintoa toi Englannin pikkuprinsessan julkisuuteen tuomisen odottaminen. Odottavan aika on todella pitkä! Ne kolme tuntia tabletin ääresä, Ilta-Sanomien livelähetystä sairaalan eestä kahtoen oli kyllä hyvin pitkiä, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Myös kesälomaa kannattaa oottaa. Huomena ois neljänneksviimenen maanantai!

Hyvää vappua!

Mää en oo vielä ihan varma, onko Suomalaisen työn päivänä tarkotus tehä töitä, vai rentoutua jo aiemmin tekemistään töistä mutta mää oon ainaki valinnu jälkimmäisen. Tää kuuluu sarjasa päiviin, jollon en oo tehny yhtään mitään hyödyllistä tai edes vähemmän hyödyllistä. 

Vappupäivä valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, tosin 12 celsiusasteen lämpötilaa häirihtee kova tuuli, mutta ei sen väliä, sillä kohta huudetaan; IHANAA LEIJONAT IHANAA! Hehe :D 

Vappupäivää piristi aivan ihana vesisaje! Vettä tuli sen verran reippaasti, että pienen sokerista tehyn kisimirrin hain ulkoa sisälle ettei se vain kastu, nii siinä välisä ehti itekki kastua ihan mukavasti vaikka matka ei todellakaan ovelta kissanhäkille oo mikään järisyttävän pitkä. Ja heti ku avasin ulko-oven, piti oikein pysähtyä ja nuuhkasta, nimittäin ensimmäistä kertaa tälle vuojelle, ulkona haisi aivan oikia kesä! Niin raikas, märkä ja kesäsen hajunen saje piristi ja anto uskoa siitä, että kesä ja vapaus koulusta koittaa pian! Nenäni on haistanut jo kesän, joten siihen ei voi olla enään pitkä matka.

Nii, ja tosiaanki yritin kuvata myös tätä sokerista tehtyä kisimirriä, mutta jotenki uskallan epäillä että en ehkä kovin täydellisesti onnistunu yrityksesäni... 

Mukavaa vappua kaikille!