Keväthangilla

Miten ihana tuo kevätaurinko osaakaan olla! Linnut laulaa, aurinko lämmittää, Vimpa tepastelee vieresä ja saa kävellä vaihtelevalla menestyksellä kestävillä keväthangilla. Vailla määränpäätä tai aikataulua. Saa mennä miten päin tahtoo, kukaan ei kuitenkaan näe. Saa mennä yksin, vain minä ja koira. 

Aurinkolasit silmillä saa hengittää ihanan raikasta ja valosaa ilmaa sisään. Yksin. Yksin ilman, että kukaan määrää tahtia misä kävellä, tai kohtaa misä palataan takasi. Yhtäkkiä voi ihan vain pysähtyä ja nauttia, ilman että toinen kysyy "no, eikö me enään kauempana muka käyä?". Jalat vain vie. Matkaa eikä aikaa ei huomaa. Yhtäkkiä vain tajuaa olevansa paljo kauempana, mitä suunitteli. Mutta haittaako se? -ei todellakaan!

Keväthankien vaihtelevan kantavuuen myötä siirsin reittini tielle. Miten paljon iloa voi tuottaa pelkästään se, että tuijottaa kuivaa soratietä jota aurinko valaisee. Kevään pieniä, mutta samalla niin suuria iloja ja ihmeitä on ilo kahtua! Vuojesta toiseen luonto "syntyy" keväällä uuelleen, ja niin se tekee tänäkivuonna. Kesää kohti mennään ja kovaa kyytiä. En valita. Nautin.

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

Lomalla saa laiskotella

Jos päivän voi viettää lomalaisen laiskoisa tunnelmisa, sen oon tänään toteuttanu paremminki ku hyvin! Löhösin sängysä ensimmäiset kuus tuntia herättyäni, välisä kävin pelaamasa tosin pari matsia Skipboa, mutta muuten sänky on ollu tänään erittäin hyvä kaverini. Pyjamaparty, loma, oma ihana sänky, eikä mitään tavotteita tai tekemisiä päivälle on ihan huippua. Siihenkö lisätään vielä Yle Areena päällymausteeksi nii aijettä. Miks aina pitäs tehä jotain? Eikö joskus saa vain olla ja töllöttää sängyn yläpuolella olevaa kattoa. Onko sängystä pakko nousta ylös, kai joskus saa olla päiviä ettei sieltä nouse ollenkaan ylös?

Vaikka totta on, että välisä piti käyä kiertämäsä mutka alakerrasa, on se pelkkä oleminenki loppupeleisä melko tylsää hommaa. Mutta joskus on hyvä pitää tämmösiäki päiviä! Päiviä jollon ei yksinkertasesti tee yhtään mitään. Saa vain olla ja ihmetellä maailman menoa, tai olla vain ihmettelemättä maailman menoa.

Kerrottakoon muuten, että yllä olevan kuvan myötä, mun sänky ja peitto on suurimmaksi osaksi läpimärkänä, koska unohin tuon lähes täynnä vettä olevaa vesimukin sänkyyn, ja tottakai se oli kaatunu sinne sängyn pohjalle :)) vesisänky siis ensyönä!

Napapiirin paremmalla puolella

Parempaa tapaa alottaa hiihtoloma, ja nollata kaikki alkuvuoden ajatukset, ei oo ku lähtä heti hiihtoloman alusa napapiirin paremmalle puolelle ja suunitella palaavansa viien vuorokauen päästä takasi.

Matkaseura kohillaan, määränpäänä melkeinvenäjä, skibpo peli mukana, ja ajantaju kotiin jätettynä. Jos yhellä on nälkä, kaikilla on nälkä. Jos yks haluaa ostaa karkkia, kaikki haluaa ostaa karkkia. Jos yks haluaa käyä vessasa, kaikki haluaa käyä vessasa. Jos yks haluaa hiihtään, kaikki haluaa hiihtään. Jos yks haluaa pelata skibpoa, kaikki haluaa pelata skibpoa. Jos yks haluaa kauppaan, kaikki haluaa kauppaan. Hyödyllisimmäksi ja hauskimmaksi todettu matkustelutapa :D suosittelen kokeilemaan!

Perille päästyä myönnän pettyneeni. Misä tykkylumipuut? Misä tunturit silmänkantamattomiin? Misä ihanat lappalaismummut ja -papat? Misä lapinmurre?

unelmatyöpaikkani ikinä!

Rajavartiolaitoksen karhunpäät, rajanylityspaikka ja Venäjältä kantautuvat tunturit, sekä tienvarsilla lukuisat sotamuistomerkkinähtävyyet iski armeijaMaiMan armeijahulluuen taas vauhtiin. Kyllä ne korvas sen, ettei tunturilappiin asti menty, enkä saanu täyttää Instagramia tunturikuvilla.

Mahtava reissu oli tuntureita ja tykkilumipuita lukuunottamatta, tullesa käytiin vielä Pukin pajalla, misä pysty konkreettisesti hyppimään napapiirinrajan paremmalla ja huonommallapuolen. Parempipuoli on mulle tietysti se pohjospuoli. Napapiirin paremmalla puolella pysyteltiin siis niukasti, mutta kuitenki, usiampi päivä näin hiihtoloman kunniaksi! Voin siis sanua viettäneeni hiihtolomaa lapisa, lappia kun ei napapiirin alapuolella oo minkään vertaa:)

Nyt nautin oman sängyn mukavuuesta, ja siitä, että vielä on lomaa jäljellä, ja aikaa tehä paljon mukavaa, ja paljon on mukavuutta ollu jo täsä lomasa! Mukavaa torstaipäivää kaikille.

Neljä vuotta

"Oon nelivuotias, haukkumaan innokas

sain nimen hauskimman -Vimpa. 

On paljon tehtävää, 

uutta ja tärkeää

puuhailee touhuissaan -Vimpa.

Maailma muttuu, niin minäkin,

oppaiksi emännän värväsin!

Vaikea varttua, haukkua parkua,

muistaa myös iloita -Vimpa.

Vimpa. Vimpa.  Oon Vimpa.

Hi, hihi, hi, hei vain!"

Aina yhtä paljon energiaa pursuava, häntää heiluttava, näkemisestä ilahtuva, possuja rikkova, ruokia piilottava ja hellyyttävä possupojankarvapallosöpöliini on nyt neljä vuotias! 

Vajaan neljän vuojen ajan meijän talosa on asunu lyllertäjä, jolle on sen miljoonanlaisia lempinimiä keksitty, joista possupoika on ehottomasti kovimmasa käytösä. Vajaan neljän vuojen ajan, meillä on ollu hyvin ahkera apulainen -mitä ikinä sitte ulkona teitkään. Vajaan neljän vuojen ajan meillä on ollu samaan aikaan niin älyttömän tyhmä, mutta kuitenki monesti ihtiäki paljo viisaampi otus, josta saa aina seuraa, ja joka tulee aina tyynyksi jos semmosta tarvii.

Tää on kuule mun synttärilahjani!!

Onnea paras koirapossuni <3 

Nyt se on tehty

Viimeset kolme kuukautta, multa on kyselty viikottain mihin lähen syksyllä. Mistä ihmeestä mää sitä voisin tietää? Oon lykänny, ja lykänny asian aattelemista siihen pisteeseen asti, että tajusin kaikkien kavereitten selittävän "mää oon tehny jo yhteishaun". Aijjaa. Joo. Tosiaanki. Mää en tiiä vielä yhtään mihin oon menosa.

En tosiaankaan oo ottanu ressiä moisesta hausta, lähinnä mua on turhauttanu se, etten tiiä mihin lähen. Vielä turhauttavampaa on ollu vastata kaikille kysyjille "entiiä". Mua ei siis oo haitannu ollenkaan kysymykset, vaan mua on haitannu se, etten oo osannu vastata kenellekkään mitään järkevää.

Mutta nyt saa tulla kysymään! Nyt mää tiiän mitä vastaan. Tänään tein nimittäin yhteishaun. Enkä tosiaan oo varma, hainko oikiaan paikkaan, mutta opon kans oli miittinki, ja tähän pääjyttiin paremman puutteesa.

Hakemuksen laitoin menemään Lapsi- ja perhetyön perustutkintoon, ja tarkotuksena ois syksyllä ilmottaa ihteni myös etälukioon, johon on mahollisuus täsätapauksesa päästä myös alle 18-vuotiaana, koska kyseisellä alalla ei oo kaksoistutkintovaihtoehtoa ollenkaan. Eli käytännösä lähen opiskelemaan kaksoistutkintoa, tavotteena on siis saaja 3-4 vuojen päästä lastenohjaajan tittelin lisäksi myös ylioppilaan titteli.
Se, kuin pitkälle tätä tavotetta pääsen toteuttaan, on epäselvä, mutta näillä suunitelmilla alotetaan. Eikä tarkotuksena todellakaan oo kirjottaa ällän papereja lukiosta, tavotteena on saaja sanua jonain kauniina päivänä vain olevansa ylioppilas, toikkarista ei tarvi kertoa ;)

Yks asia vähemmän mietittävänä. Nyt nakkaan ajatuksen pellolle, ja rupian miettiin asiaa uuestaan elokuusa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja Vimpa leikkii etukäteen sille annetulla synttärilahjapossullaan. Nyt lähen päikkäreille. Kyllä kelepaa! :)

Isolla kirkolla

Varmaan kaikki lukijat tietää, että mää asun, ja tykkään asua korvesa -kaukana kaikesta. Hiljasuuesa, rauhasa, keskellä ei mitään. Mutta jostain syystä, joku mun sisäinen olento on alkanu vetään mua hiljalleen kaupunkiin. Jossain määrin haluasin elämään elämisen meininkiä, mutta toisaalta haluan myös sitä rauhaa, hiljasuutta ja yksinäisyyttä. 

Eilen suunnattiin pikareissulle Isolle kirkolle. Mielenkiintosta, ja motivoivaa oli nähä, minkälaista elämää kaupungisa on keskellä arki-iltaa. Mua on aina kiehtonu tietää, minkälaista arkia ihmiset josain Helsingisä viettää. Kuin paljo se poikkiaa tämmösen männynjuuresa kasvaneen ihmisen arjesta?

Elämisen meininkiä Isolla kirkolla ainaki oli huomattavasti enemmän, mitä täälä männyn juuresa. Se motivoi, ihmiset oli liikkeellä, ääniä kuulu, ja valoja näky. Toisaalta, oli erittäin kiva tulla kerrostalon -älä puhu liika isosti ettei naapurit häiriinny- tunnelmasta tänne, misä saa möykätä ja meluta, naapureita ku ei näköpiirisä liikoja oo.

Ihmiset elää hyvin erilaista arkia johon asuinpaikka on yllättävän suuresa roolisa. Mua kiehtoo opiskelu Isolla kirkolla, mutta epäilen erittäin vahvasti, että tulisin hulluksi jo ensimmäisen viikon jälkeen kerrostaloelämään :D

voin paljastaa, että voileipäkakku oli hyvää!

Mutta yksittäisiä extemporereissuja keskellä viikkoa en laita ollenkaan pahaksi johonki, misä näkee ihmisiä, elämää, valoja ja kuulee ääniä. Piristävää ja motivoivaa. Arki se on arki, sama misä asuu, oli elämää ympärillä tai ei.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille! 

Ole rohkea ja luja

Mää en oo vielä lyhyen elämäni aikana oppinu nauttimaan arjen aikasista herätyksistä, arjen aikatauluista ja rutiineista. Ootan kieli pitkällä viikonloppuja. Mulla pitää aina olla mielesä jotain, mitä mää ootan, että saan ihteni aamulla ylös sängystä. Oli se sitte viikon paras päivä; perusperjantai tai jotain erikoisempaa.

Tänäviikonloppuna oli yks määränpää, mitä oon viimesen kuukauen oottanu, ja päässy sen kautta ylös sängystä. Tänäviikonloppuna vietettiin meijän riparilaisten toista isoskoulutusviikonloppua, josa oli mukana myös eelliskesän riparilaisia. Uusia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia ystäviä, uusia asioita ja uutta voimaa.

Yönuotiolla ihan parhaalla porukalla paistettuja makkaroita, sitämyöten ihan savulta haisevat vaatteet, onnellisuus, ilo ja turvallisuus siitä, että saa kuulua johonki näin mahtavaan porukkaan on todellinen irtiotto kaikesta mahollisesta.

Tämmöset viikonloput on mulle yksiä elämän tähtihetkiä aivan ehottomasti. Nää antaa niin paljon voimaa, iloa, energiaa, turvallisuutta ja hyvää mieltä arkeen, ettei sanat riitä sitä kertomaan. Kamera on laulanu monenki eri kuvaajan käsisä, kuvia on viikonlopulta roppakaupalla että voi fiilistellä ankian maanantaimasennuksen iskiesä jotain suurta ja mahtavaa. Jotain, joka oikiasti on niin paljon koulua tärkiämpää.

"Muista, että olen sanonut sinulle; 'Ole rohkea ja luja,

 älä pelkää äläkä lannistu. 

Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi"

Joosuan Kirja 1:9

Suuri onni, ilo ja turvallisuus on se, että mun ei tarvi yksin jaksaa arjesa. Yksin ei tarvi nousta maanantaiaamuna ylös sängystä, ja kamppailla eteenpäin kohti seuraavaa voimauttavaa viikonloppua. Meille annetaan voimaa selvitä niistä asioista, joita meijän eteen niin arjesa kuin viikonloppunakin tulee, jos me siihen halutaan luottaa ja uskoa.

<3 mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!