Synttärisunnuntai

Eilen oli hieno päivä (ilma) viettää synttäreitä ja matkata taas vuojella lähemmäs ikäkriisiä. Ensimmäin onnittelulaulu kavereilta heti puolenyön jälkeen anto hyvän fiiliksen alkaa nukkumaan, ja aamulla oli kiva herätä ku puhelimesa oli monta onnitteluviestiä oottamasa

Päivällä syötiin kakkua. Ja suklaata. Ja voileipäkakkua. Ja lisää minttusuklaahyytelökakkua. Synttäreitä vietetään vain kerran, sillon on lupa syyä!

Ylenpalttisen kakun ja suklaansyömisen jälkeen lähin ulos. Nauttimaan keväästä. Hiljasuuesta. Rauhasta ja yksinäisyyestä. Ai että mää tykkään! Kevään ensimmäinen pyörälenkki (se ei ollu lenkki, vaan etanamatelijan nautiskeluajelu) Kainoksi ristityllä Iskän vanhalla jopolla. Seon hieno menopeli, minkä selästä kelpaa kuunnella hiljasuuen rikkovaa linnunlaulua, ja haistaa aina yhtä ihanaa kevään hajua ja nauttia luonnosta.

"Tasan 16v sitte huusin elämäni ensihuuon :)"

Koska olin nauttimasa luonnosta ja hiljasuuesta ja rauhasta, ja koska eletään sosiaalisen median valtaista aikakautta, nii pitihän se puhelin kaivaa esiin ja ikuistaa Snapchattiin ku hetki kello tuli 18:57. Hetki jollon parkasin elämäni ensihuuon. Tosin 16vuotta takaperin.

Sää salli ja elämä hymyilee. Huhtikuusta on tulosa mahtava, projektiviikon ja leirien ja kaiken mukavan takia epäilen, että on yks hujaus ko tajuan että on vappu ja elämäni viimenen pakollinen kuukausi koulusa alkaa;

n a u t i n !

Voitettu?

Yheksän vuotta sitte opettelin koulunkäyntiä eskarisa. Siitä on aikaa, enkä kauhiasti ees muista eskariaikaani (kauhia ku ikäkriisi pukkaa..), mutta muistan jotain, mikä jätti minuun traumat.

Muistan ku itkin äitin sylisä eteisen lattialla, mahatautia potevana. Seuraava muistikuva on ku lähettiin ajamaan sairaalaan, ja ryhmisporukka tuli kävellen vastaan, mihin lie matkalla, mää olin kuitenki matkalla sairaalaan. Matkalla sairaalaan siksi, että olin mahatautisena ollu kaheksan vuorokautta syömättä ja juomatta mitään. Voin sanua, että et todellakaan oo ainut joka ei tätä usko. Mutta totta se on, kaheksan pitkää vuorokautta pieni eskarilainen sinnitteli ruokaa syömättä ja vettä juomatta.

Tästä toivuttua ja eloon jääneenä, oon pelänny, tramatisoinu, kammoksunu, iljeksyny ja ällönny mahatautia yli kaiken. Viimeset yheksän vuotta oon kiertäny mahatautiset ihimiset k a u k a a. Viimeseen yheksään vuoteen en oo ollu mahatauisa. Eikä oo montaa viikkoa ku aattelin, että ehkä minuun ei tuukkaan enään koskaan mahatautia. Ehkä mun ei tarvikkaan enään koskaan oksentaa. Ehkä mää pelkään ja kammoksun sitä ihan turhaan.

Mutta mitä vielä. Tulihan se kaunis torstai-ilta, ku kello läheni yhtätoista ja totesin ihtelleni peiliin kahtoen, että yheksään vuoteen en oo oksentanu, mutta nyt oon. Se tunne oli kamala. Järkyttävä.

Ehoton hyväpuoli täsä on se, että mokoman tauti ei kauon kestä. Eilen siivosin jo kamarin, tänään lähin käymään äitin kans viikonloppuostoksilla. Mutta edellenki oon sitämieltä, että oon ennemmin vaikka viikkon neljänkymmenenasteen kuumeesa, mitä illan mahatauisa.

Mutta näköjään kaikesta selviää. Mahatauin pelkäämisen voi voittaa, mutta sen yheksän vuotta sitte tuomia traumoja ei voi voittaa.

Ja koska oon hysteerisenä ihmisenä minimoinu pienimmäkki riskit viettää toista yötä vessanlattialla istuen, oon viimeset kaks vuorokautta syöny pelkkää jäätelöä, enkä sitäkään kehuttavan paljoa. Mutta nyt päätin syyä jotain oikiaa ruokaaki, ja mitäpämuuta ku makaronia ja tonnikalaa. Yheksän vuotta sitte äiti keitti mulle kolmea makaronia kattilasa, niistä alotettiin syöminen kaheksan päivän totaalipaaston jälkeen:) siihennähen tuo mun äsken vetämäni annos oli jättiläinen. Ja toivon että se pysyy kans sisällä!!

Pysykäähän terveenä ja viettäkää kiva viikonloppu :)

Ulkonäkö on pinnallista

Mietein tänään kärsivällisyyteni ja motivaationi tyystin kotsantunnilla menettäneenä, open määräämää tilaustyötä millintarkkuuella tekien todellakin sitä, miks ulkonäkö on niin iso juttu. Kyllä, puhun nyt voisarvista. Toki ymmärrän, että kyseesä oli tilaustyö, ja siihen pitää panostaa vähä enemmän, mutta hei, jos ne tekee liian täydelliseksi, niitä luullaan kaupasta ostetuiksi. Eikä se ulkonäkö maistu yhtään miltään. Ulkonäkö on pinnallista, jolla ei loppupeleisä oo yhtään minkään asteista väliä, yhtään minkään asian kans.

Vaikka puhun nyt pääosin näistä voisarvista, joitten mittaamiseen ja tälläämiseen ja symmetrisesti tekemiseen mun hermot oli todellaki koetuksella, puhun myös yleisesti. Ulkonäkö on kaikesa asiasa pinnallista. Etenki nykypäivänä. Ulkonäkö ei oo pysyvää, se ei kerro totuutta.

Vaikka teet kuin hienon voisarven, se kiiltää, se on symmetrinen, ei liian laiha -eikä liian pulleva, se on käytännösä täydellinen. Se ulkonäkö ei oo pysyvää. Mitä sitte kun voisarvi elää vanhaksi, ja homehtuu? Ei se sitte enään oo hieno. Tai entä jos voisarvi kohtaa kohtalokkaasti lattian, ja siihen tulee särö? Hylätäänkö se vain siksi, että se on ruma?

Löysin kerran Facebookin ihmeellisestä maailmasta kuvan, joka kuvaa täydellisesti sitä, miten ulkonäöllä ei oo mitään merkitystä. Kuva oli enemmän ihmisiin viittaava, mitä voisarviin, mutta ulkonäkö on pinnallista -niin ihmisisä kuin ruuasaki. "Älä etsi pelkästään kauniita kasvoja, sillä jonain päivänä ne vanhenevat. Älä etsi sielää ihoa, sillä se rypistyy jonain päivänä. Etsi uskollista sydäntä, joka ikävöi ja rakastaa sinua joka päivä". 

Ulkonäkö on in nykyään. Huomasin tänään että se on sitä myös ruoassa. Enkä ymmärrä tätä. En ihmisisä, enkä voisarvisa. Vaikka kuin on kyseesä tilaustyö, maku on se joka ratkasee. Ainaki jos mää oisin kyseisiä sarvia tilannu, aattelisin asian näin... Ihmisisä sama homma. Ulkonäkö on enemmänki kuin in. Sisin on se joka ratkasee. Aina ja kaikesa. Ruuasa ja ihmisisä.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille! Muistakaa, että ulkonäöllä ei oo väliä! :)

Leipädonitseja

Sillonko tekee mieli laittaa Instagramiin kuva bagelseista, ei todellakaan auta muu ko niitä alkaa tekemään :D vain siksi, että saa kuvattua ne. Aivan riittävän hyvä syy alakaa leipoon, ja tekeen jo ennestään isoon tiskivuoreen lisää tiskiä..

Olin varmaan vähintäänki someriippuvaisen näkönen, ku täytin, tälläsin ja kuvasin näitä. Mutta saimpahan Instagramiin uuen kuvan (taas..) ja hyvää syötävää pääsiäislauantaille. 

Bagelit (n. 24 kpl)

50g hiivaa

5d lämmintä vettä

½dl vaaleaa siirappia

2tl suolaa

1rkl öljyä

13-14dl vehnäjauhoja

Keittämiseen:

noin 3dl vettä

4rkl sokeria

Voiteluun ja koristeluun:

kananmuna 

seesaminsiemeniä, unikonsiemeniä

tai juustoraastetta

Ohje:

Murenna hiiva kulhoon, ja liuota se lämpimään veteen.

Lisää siirappi, suola ja öljy. Lisää jauhot vähitellen ja

alusta taikinaa samalla. Vaivaa taikinaa jauhoitetulla

leivinpöydällä noin 5 minuuttia.

Nosta taikina takaisin kulhoon ja anna nousta

leivinliinan alla noin tunti.

Kaada taikina leivinpöydälle ja jaa se 24 yhtä suureen

palaan. Pyöritä palat pitkulaisiksi patukoiksi, joiden päät

ovat hiukan ohuemmat kuin muu osa. Kierrä patukat

rinkeliksi ja kiinnitä päistään yhteen. Nosta bagelit

jauhotetun leivinpaperin päälle (muuten ne saattavat

jäädä pöytään kiinni) ja kohota vielä 20min leivinliinan alla.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Keitä sokeri ja vesi

isossa kattilassa. Nosta kerrallaan 2-3 bagelia kattilaan ja

keitä 2-3 minuuttia. Käännä bagelit ympäri muutaman kerran

keittämisen aikana.

Nosta bagelit vedestä reikäkauhalla. Voitele munalla ja

dippaa siemeniin tai juustoraasteeseen. Nosta bagelit

leivinpaperilla päällystetylle uunipannule ja paista uunin

keskitasolla 12-15 minuuttia.

Ohje 3/12 heinäkuu-syyskuu Leivotaan -lehdestä

Näitä on meillä tehty kerran aikasemminki, ja muistelin niitä hyviksi. Hyviä ne oli edelleen, ja täyttäviä kaikkine täytteineen!

Hyvää pääsiäistä!

"vaikka meidän rikkomuksemme olivat Hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme Hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet" Jes 53:5

Siinä mun ylikypsäksi kasvanu rairuoho, jota eräs nelijalkanen karvakatti on iltosin käyny popsimasa..siltä se erittäin pahasti näyttääki.

Mukavaa pitkänperjantain jatkoa kaikille, ja aurinkoista pääsiäistä! :) muistakaa syöjä suklaamunia.

..fonttikoko ei tänään suostunu yhteistyöhön..

Tyttö ja poika

Viimeaikoina on käyty keskustelua siitä, miten sukupuolet saajaan "yheksi sukupuoleksi". Sukupuolijakaumaa ei enään saa olla. Tytöt ja pojat, miehet ja naiset pitää olla samasa asemasa. Niitä ei saa erotella mies- ja naispuolisiksi.

Jokainen ihminen tähän maailmaan on syntyny joko tytöksi tai pojaksi. Jokainen ihminen on elämän ensisekuntteina leimattu jommaksi kummaksi. Asia on joko tai. Sukupuolia on maailmasa ihmisellä vaihtoehtoina kaks, joista toisen se saa.

Olit tyttö tai poika, nainen tai mies, oot silti ihan yhtä arvokas täsä maailmasa ku kaikki muutkin. Sukupuolia ei saa, eikä todellakaan tarvikkaan saaja samanvertaseksi. En tarkota tällä sitä, että miehet ei sais itkiä koska -miehet ei itke-, tai naiset ei sais vaihtaa autoon kesärenkaita koska -se on miesten hommaa-. Tarkotan tällä sitä, että roolijakoa ei tulla saamaan tasavertaseksi ikinä. Miehillä ja naisilla on luonnostaan eroja, jotka tekee roolijaot jotka on meille arkipäivää. Eikä niitä roolijakoja oo tarvetta rikkoa tekemällä miehille ja naisille yhteiset vessat julkisiin paikkoihin.

Jos mää jonain päivänä saan poikalapsen, ostan sille sinisiä rattoripaitoja. Jos jonain päivänä saan tyttölapsen, ostan sille punasia kukkapaitoja. Koska ihmisellä on sukupuoli, jonka mukaan jotku oletukset vain astuu voimaan. Jos rattoripaitaan pukeutunut poikani haluaa joskus nuken, ostan sille nuken. Tai jos kukkapaitaan pukeutunu tyttö haluaa rattorin, ostan sille rattorin.

On täysin okei, että mies itkee. On täysin okei, että nainen vaihtaa kesärenkaat autoon. On täysin okei, että mies käy viikon ruokaostoksilla, tekee ruokaa, leipoo, silittää verhoja tai ompelee. On täysin okei, että nainen ajaa mönkkärillä, juo kahvia enemmän ku miehensä, tykkää autolla ajamisesta tai pelaa pleikkaria.

Mutta se ei oo minusta okei, että miehen ja naisen välisiä eroja yritetään väkisellä miniminoida olemattomiin. Koska siinä ei onnistuta. Se on mahotonta. Jokaisella on sukupuoli, josta toivottavasti kaikki on myös ylpeitä. Siihen kuuluu tietyt asiat ihan jo luonnostaan, jotka tekee erot ettei voi olla sukupuolineutraalia ihmistä.

Fakta on, että jokainen ihminen on joko mies tai nainen. Sukupuolineutraali ei oo sukupuoli. Se on käsite, jolla yritetään kiertää ja välttää ihmisen luontaiset ominaisuudet.

Keväthangilla

Miten ihana tuo kevätaurinko osaakaan olla! Linnut laulaa, aurinko lämmittää, Vimpa tepastelee vieresä ja saa kävellä vaihtelevalla menestyksellä kestävillä keväthangilla. Vailla määränpäätä tai aikataulua. Saa mennä miten päin tahtoo, kukaan ei kuitenkaan näe. Saa mennä yksin, vain minä ja koira. 

Aurinkolasit silmillä saa hengittää ihanan raikasta ja valosaa ilmaa sisään. Yksin. Yksin ilman, että kukaan määrää tahtia misä kävellä, tai kohtaa misä palataan takasi. Yhtäkkiä voi ihan vain pysähtyä ja nauttia, ilman että toinen kysyy "no, eikö me enään kauempana muka käyä?". Jalat vain vie. Matkaa eikä aikaa ei huomaa. Yhtäkkiä vain tajuaa olevansa paljo kauempana, mitä suunitteli. Mutta haittaako se? -ei todellakaan!

Keväthankien vaihtelevan kantavuuen myötä siirsin reittini tielle. Miten paljon iloa voi tuottaa pelkästään se, että tuijottaa kuivaa soratietä jota aurinko valaisee. Kevään pieniä, mutta samalla niin suuria iloja ja ihmeitä on ilo kahtua! Vuojesta toiseen luonto "syntyy" keväällä uuelleen, ja niin se tekee tänäkivuonna. Kesää kohti mennään ja kovaa kyytiä. En valita. Nautin.

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!